Haapsalun Pyhän Nikolauksen Tuomiokirkko

Pienen Haapsalun kaupungin merkittävin kulttuurimonumentti on roomalais/goottilainen Pyhän Nikolauksen kirkko. Se on samalla Viron suurin yksilaivainen kirkko, jonka pinta-ala on 425 neliömetriä ja lakikorkeus sisätiloissa 15,5 metriä.

Kirkon rakentaminen lienee aloitettu noin vuonna 1260. Tyyliltään rakennus on eräänläinen siirtymä roomalaisen ja goottilaisen arkkitehtuurin välillä. Rakennustyössä noudatettiin sisteriläistä muotoa; kirkossa ei ole kellotornia, kuorihuone on karu ja oven päällä on "ruusuikkuna".


Kirkon sisäseiniä kiersivät alttarit, jotka olivat omistettuja sisteriläisluostarille. Lattian alle haudattiin säätyläisiä ja virkamiehiä.


1300- ja 1400-lukujen aikana kirkkoon lisättiin pyöreä kappelirakennus. Täysikuun aikaan elokuussa Valkean Neidon hahmo ilmestyy kappelin sisäseinälle.Legendan mukaan munkkiin rakastunut nainen olisi lemmenhuumassa astunut sisälle luostariin, vaikka tämä oli naisilta ankarasti kielletty. Rangaistuksena neito olisi muurattu kappelin seinän sisään elävältä. Haapsalussa kesällä 2007 saatavilla olleen esitteen mukaan nykytekniikka mahdollistaa Valkean Neidon ilmestymisen, vaikka täysikuu olisi sattumalta piiloutunut pilvien taakse.


Haapsalun tuomiokirkko oli Saaren- ja Läänemaan hiippakunnan katedraali. Sieltä käsin johdettiin koko hiippakuntaa aina uskonpuhdistukseen saakka. Luterilaisuuden tultua voimaan Ruotsin vallan aikaan kirkosta käytettiin nimitystä Linnankirkko. Vuonna 1625 kuningas Kustaa II Adolf myi koko Haapsalun linnoineen ja kirkkoineen Jakob De la Gardielle. Tämän oli tarkoitus rakentaa Piispanlinna uudelleen.


Vaikka tämä idea ei toteutunut, hän sai aikaiseksi muutamia korjauksia. Kirkkoon rakennettiin uusi alttari ja urut. Tältä ajalta on myös Joachim Winterin veistämä kivinen kastemalja.


Vuonna 1688 kirkon katto paloi, mutta rakennus korjattiin pikaisesti. Kuitenkin 1726 ankara myrsky tuhosi jälleen katon ja tällä kertaa Ruotsin valtakunta ei katsonut tarpeelliseksi sen korjaamista. Ajat olivat muuttuneet eikä Haapsalulle tai sen linnoituksilla ollut enää merkitystä sotilaallisesti. Tuomiokirkon vuosisataiset toiminnot siirrettiinkin kaupunkikirkkoon ja linnoitus kirkkoineen jäi autioksi.


Vasta 1800-luvulla alkoi Haapsalun linnoitushistoriassa uusi vaihe. Romantiikan vaikutuksesta raunioista alettiin rakentamaan linnapuistoa. Vuosina 1886-89 kirkko korjattiin ja tällöin roomalaistyyliset raunion osa uudistettiin pseudogoottilaiseksi. Samalla peitettiin sisäseinillä olleita maalauksia ja hautakivet kammettiin kirkosta ulos.


Lopulta 15.10.1889 pidettiin jumalanpalvelus Pyhän Nikolauksen kunniaksi. Tästä eteenpäin kirkko oli käytössä kesäkuukausina. Lämmitysjärjestelmän puutteen takia rakennus pysyi tyhjänä talvisin.


Neuvostoliiton miehitettyä Viron 1940 kaikki uskonnolliset seremoniat loppuivat. Natsi-Saksan vallattua Viron kirkko avattiin uudestaan lyhyeksi aikaa. Sodan aikaan kirkko ryöstettiin useitakin kertoja ja sitä käytettiin myös viljamakasiinina. Puhetta oli myös rakennuksen sisään tulevasta uima-altaasta. Tämä idea ei onneksi toteutunut. Sodan jälkeen kirkko jäi taas oman onnensa nojaan.


Vuodesta 1979 lähtien Haapsalun tuomiokirkkoa alettiin jälleen korjaamaan tarkoituksena tehdä siitä konserttihalli. Perestroikan vaikutuksesta suunnitelmiin tuli muutos; tuomiokirkosta oli jälleen tehtävä sovelias sen alkuperäistä käyttötarkoitusta varten.


Arkkitehti Kalvi Aluven johdolla Aala Buldas suunnitteli kirkolle uuden sisustuksen. Tekstiilit loi Maasike Maasik. Vuonna 1990 kirkko vihittiin uudelleen Pyhälle Nikolaukselle. Kaksi vuotta myöhemmin Äitien Päivänä kirkon "Äitien Alttari" pyhitettiin Neuvostovallan aikana kuolleille äideille. Lääketieteen tohtori Heino Noor lahjoitti tämän oman, Siperiaan karkoitetun äitinsä muistolle. Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta esittävän veistoksen on tehnyt kuvanveistäjä Hille Palm.


Tämä teksti on lyhennetty ja suomennettu Haapsalun linnan internet-sivuilta löytyvästä tekstistä. Lisäksi tietoja on kerätty Wikipediasta ja mm. Carl Grimbergin "Kansojen Historia" -kirjasarjasta. Valokuvien (c) J. Vuorela, 2007.






Kommentit

  1. Mukava juttu. Pieni korjaus: Ruotsi tuskin olisi voinutkaan kirkkoa korjata v. 1726 koska Viro ja Liivinmaa oli menetetty Venäjälle 1721. Venäjän kiinnostus luterilaisten kirkkojen korjaamiseen puolestaan kyllä tunnetaan, Viipurin kivikirkotkin saivat tuolloin toimia hevostalleina. Kiitos hyvästä matkasarjasta ja hyvää loppukesää.
    t. Olavi A.

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että internetistä löytyy näitä vanhoja tekstejä. Kiitos tästä Haapsalun tuomiokirkkoa koskevasta informaatiosta.

    VastaaPoista
  3. Kiva juttu, ainoa jonka korjaisin, on tuo termi sistersiläinen / sisteriläinen. Arkkitehtuurissa käytetään muotoa sistersiläinen, munkeista ja luostarilaitoksesta puhuttaessa sisteriläinen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit