Merenkävijöitä, tutkimusmatkailijoita

Venäläisillä merenkävijöillä ja tiedemiehillä on ollut merkittävä osa Pohjoisen jäämeren ja Venäjän Kaukoidän tutkimuksessa. Löytöretket alkoivat todenteolla jo 1600-luvun alkupuolella Semjon Deznevin kiertäessä laivallaan Aasian mantereen koillisimman pisteen ympäri.Pohjoisen alueen ja merenkulun tärkeyttä tsaarinajan Venäjälle korostaa mm. kuolemansairaan Pietari Suuren antama määräys pohjoiseen ja kaukoitään suunnattavien retkikuntien suhteen. Hän piti asiaa niin tärkeänä, että viimeisillä voimillaan huolehti asian toimittamisesta.


Tunnetuin venäläisistä tutkimusmatkailijoista oli varmaan tanskalaissyntyinen Vitus Bering, joka vuonna 1725 lähti purjehtimaan noin 20 vuoden ajaksi ympäri pohjoisia merialueita. Hän todisti Aasiaa ja Amerikkaa eroittavan salmen olemassaolon ja niinpä yhä vieläkin paikka kantaa hänen nimeään muistona suuresta merenkävijästä. Bering ja hänen kumppaninsa löysivät tuon parinkymmenen vuoden aikana lähes 90 eri kohdetta. Retket vaativat ankaran veron miehistön ja tutkijoiden saadessa surmansa erilaisissa onnettomuuksissa ja sairauksissa. Komentajakapteeni Vitus Bering menehtyi itse eräällä retkellään ja tuli haudatuksi etäiselle saarelle yhdessä viiden muun merimiehen kanssa. Tämän haudan löysi tanskalais-venäläinen retkikunta vasta elokuussa 1991.

Vitus Beringillä oli suhteita myös Suomeen. Hänen vaimonsa Anna Kristina Pylsa oli viipurilaisen kauppiaan, Matias P:n tytär. Bering asui Isovihan aikaan Viipurissa ja hänet vihittiin Annan kanssa 8. päivä lokakuuta 1713. Pariskunnalla oli ainakin yksi lapsi, joka haudattiin vuonna 1726 Viipurissa. Vitus itse oli syntynyt Jutlandin Horsensissa.

Vuonna 1802 Ivan Kruzensternin fregatit aloittivat ensimmäisen maailmanympäripurjehduksensa. Kruzenstern toi Kronstadtiin saapuessaan ensimmäiset kuvaukset Kamtsatkan ja Sahalinin niemimaiden rannikkoalueista. Merenkävijä Vasili Golovnin puolestaan laati tarkat kuvaukset ja kartat Kuriilien saarten yhdestä osasta. Muita 1800-luvun venäläisiä tutkimusmatkailijoita olivat mm. Pjotr Anzu ja Ferdinand Wrangel.


Ensimmäinen tutkija, joka osoitti Sahalinin niemimaan olevan itseasiassa saaren, oli amiraali Gennadi Nevelskoi. Hän myös osoitti, että merialuksilla pystyi kulkemaan pitkin Amurin jokea. Kesän 1850 tullen amiraali Nevelskoi pystytti Venäjän lipun perustamalleen Nikolajevskin (nyk. Nikolajevks-Amure) asemapaikalle ja kolme vuotta myöhemmin keisari Nikolain lahdelle. Mainitulle lahdelle perustettiin Neuvostoliiton vallan aikana Sovetskaja gavanin valtava satamalaitos.

Lähteet : Viipurin ruots. srk:n kastettujen luettelo, Finland -sanomalehti nro 219 ilmest. 22.9.1886

Kuvat : Neuvostoliitto -lehti, 103772, Moskova, K-31, GSP-3, Moskvininkatu 8

Ylemmässä kuvassa purjealus myrskyssä, alemmassa Kamtsatkan niemimaan asukkaiden kesämajoja

Kommentit

Suositut tekstit