Luterilainen seurakunta Pietarissa

Varhaisin Venäjälle perustettu luterilainen seurakunta oli Pietarin ruotsalainen seurakunta. Kirkko sai alkunsa siihen aikaan, kun Ruotsin valtakunnan rajat olivat Ohtajoella saakka. Tuolloin kuningas Kaarle IX antoi määräyksen Nevanlinnaan perustettavasta linnoituksesta, joka sai nimekseen Nyenskans. Tämä tapahtui vuonna 1611.

Stolbovan rauhassa 1617 koko alue siirtyi Ruotsille ja Nevanlinna sai kaupunginoikeudet 1642. Samoihin aikoihin kenraalikuvernööri ja vapaaherra Oxenstjerna antoi kirkollisen asetukset, jonka mukaan ao. kaupunkiin oli asetettava oma pappi. Näin ruotsalainen luterilainen seurakunta sai alkunsa Venäjällä.
Kuutisenkymmentä vuotta myöhemmin Pietari Suuren aikaan venäläinen armeija hävitti sekä kaupungin että linnan. Vuonna 1703 aloitettiin nykyisen Pietarin kaupungin rakennustyöt. Tuohon kaupunkiin joutuivat muuttamaan ne ruotsalaiset, jotka eivät olleet joutuneet vangeiksi Suuren Pohjan sodan aikaan.

Yhdessä suomalaisten kanssa he muodostivat seurakunnan, joka aloitti toimintansa jo samana vuonna 1703. Ensimmäisenä kirkkoherrana toimi vuodesta 1710 lähtien Jakob Maidelin. Jakob oli päässyt ylioppilaaksi Turussa 1692. Hänet vihittiin papiksi Narvassa 1699, jonka jälkeen hän jäi sikäläisen seurakunnan apupapiksi. Toimiessaan varuskunnansaarnaaja Novasolkassa jäi hän sotavangiksi ja vapautui vasta vannottuaan uskollisuuden valan Venäjän keisarille.

Vuonna 1733 keisarinna Anna lahjoitti seurakunnalle tontin, johon pian kohosi puinen Pyhän Annan kirkko. Erilaisten riitojen ja tarpeiden takia seurakunta jakautui kahtia 1745. Suomalaisen seurakunnan kirkkoherraksi tuli Esaias Nordenberg ja ruotsalaisen Gustaf Levanus. Viimeksi mainittu oli Sauvon kappalaisen, Johan L:n poika.

Gustaf Levanuksen jälkeen ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherroina toimivat vuoteen 1890 mennessä Hougberg, Indrenius, Cygnaeus, Doner, Tavast, Ehrström, Bandt, Hoffren ja Kajanus, joista viimeksi mainittu oli toimessaan em. vuotena.

Tuona vuonna seurakunnassa oli n. 6600 jäsentä, joista valtaosa ruotsalaisia. Heidän lisäkseen joukkoon mahtui norjalaisia, tanskalaisia ja saksalaisia. Kirkko piti yllä kolmea alkeiskoulua ja yhtä neliluokkaista jatkokoulua. Lisäksi seurakunnalla oli 40-paikkainen lastenkoti sekä hoivapaikka 18 "turvattomalle vaimolle". Työn alla olivat tilat iäkkäille miehille sekä poikakoti.
Pietarin evankelis-luterilaisen Pyhän Marian seurakunnan nykytilanteesta saat hyvän kuvan vaikka täältä!

Kuvassa näkyvä kirkko sijaitsi tuolloin Pienen Tallihovikadun nimeä kantaneen kadun varrella. Kirkkoon kiinni rakennetut talot ovat myös sen omistuksessa. Talo on ruotsalaisen arkkitehti Anderssonin suunnittelema ja rakennustapaa kuvaillaan "bysanttilaiseksi". Kirkko oli vihitty 23.11.1865 ja se oli omistettu Pyhälle Katariinalle. Rahoituksen järjesti seurakunta Suomen ministerivaltiosihteeri, kreivi Armfeldtin johdolla. Venäjän valtio antoi tarkoitukseen 150,000 ruplaa 37 vuoden maksuajalla.

Kommentit

Suositut tekstit