Serkkuavioliitto

Karjalohjan Härjänvatsan kylässä oli historiallisena aikana viisi isompaa taloa; Koivu, Pelli, Turri, Tölmä ja Vikkarainen. Kylän kulttuuriympäristöä pidetään maakunnallisesti arvokkaana. Alueella on mm. jalopuumetsikköjä ja pähkinäpensaslehtoja sekä elinvoimaisia puronvarsilehtoja. Metsälailla suojeltuja alueita on mm. Passinsuo.
Kylän rakennuksia on inventoitu 1996 Uudenmaan liiton toimesta. Nämä kyseiset inventaariokohteet arvotettiin kahdeksan vuotta myöhemmin Tammisaaren maakuntamuseon rakennustutkijan ja aluearkkitehdin toimesta. Edellä mainituista tiloista olivat mukana Turri, Tölmä ja Vikkarainen sekä lisäksi hieman uudemmat, entisistä kantatiloista lohkotut tilat Koivula, Pihlajamäki ja Toivola. Mikään taloista tai talousrakennuksista ei kuitenkaan ole niin vanha tai yksilöllinen, että se olisi tullut suojatuksi rakennuslailla.

Koska Härjänvatsa sijaitsee nelisen kilometriä Karjalohjan kirkonkylästä, on se aina jäänyt hieman syrjään. Tämä on mahdollistanut useammankin keskiajalta periytyvän kylätontin säilymisen 2000-luvulle saakka. Nämä autioituneet kylätontit kuuluvat muinaismuistolain suojelusäädösteen piiriin eikä niitä ole toistaiseksi tutkittu arkeologisin menetelmin.

Härjänvatsan Vikkaraisen talon omistajuus oli siirtynyt isältä pojalle 1700-luvun alusta aina vuoteen 1844. Tuolloin isäntä Henrik Wikberg kuoli kihtiin reilun 60 vuoden iässä. Hänellä oli ollut muutamia lapsia yhdessä vaimonsa Elisabet Limnellin kanssa, mutta nämä olivat joko kuolleet tai asettuneet muualla. Gustaf Wikbergistä oli tullut avioliiton kautta Kuusian kylän Uudentalon rusthollari ja Henrik Johan Wikbergistä Lönnhammarin Suutilan talon isäntä. Tytär Stinasta tuli emäntä Sammatin Haaarjärven Luttarin taloon.

Näin Vikkaraisen talo joutui toiselle suvulle. Tammiston Isotalon rusthollissa vuonna 1824 syntynyt Evert Ekqvist tuli vaimonsa Amalia Bergmanin kanssa Vikkaraiselle vuoden 1848 tienoilla. Siellä heille syntyi kolme poikaa ja kolme tyttöä. Näistä jäivät eloon järjestyksessä ensin syntyneet kaksi tyttöä ja yksi poika. Esikoistytär Edla Kustava muutti muutaman kilometrin päähän Lohjantaipaleen kylään, jossa puoliso Adolf Öhman isännöi Kattlan taloa. Pikkusisko Ida Sofian puoliso oli renki Erik Gustaf, josta myöhemmin tuli Härjänvatsan kylän edustalla aukeavan Lohjanjärven toisella rannalla näkyvässä Karkalinniemessä olleen Torholan talon isäntä.

Evertin ja Amalian ainoan pojan, Karl Johanin naimiskaupat aiheuttivat sitten hieman harmaita hiuksia suvulle. Hän nimittäin sattui rakastumaan omaan serkkuunsa, Lohjan Muijalan kylän Soltin talossa syntyneeseen Ulrikaan. Ulrikan äiti Maria oli Karl Johanin isän Evertin 11 vuotta vanhempi sisko.
Papin eteen serkuksilla ei tuohon aikaan ollut menemistä. Ainoaksi keinoiksi jäi turvautuminen sen ajan suurimpaan mahdolliseen auktoriteettiin, Itse Hänen Keisarilliseen Majesteettiinsa. Nuori pari laati anomuksen, jonka perusteella he saivat oheisen naimaluvan.

Karl Johan jatkoi isä Evertin jalanjäljissä Vikkaraisen tilanpitoa ja uudistamista. Vuoden 1931 Suomen Maatilat -kirja kertoi mukavia tietoja tämän hyvässä hoidossa olleen kantatilan hoidosta. Isäntä Karl Johan Ekqvistin yhteiskunnallisesta asemasta kertoi mm. hänen 40 vuoden mittainen uransa paikallisen säästöpankin hallinnossa. Vaimo Elin Sundström oli kotoisin Pohjan pitäjästä. Kuvassa näkyvä päärakennus rakennettiin Evert Ekqvistin ollessa isäntänä.


Kommentit

Suositut tekstit