Leskivaimo Lincolnin ongelmat

Suomessakin tunnetaan erittäin hyvin Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln ja hänen traaginen kohtalonsa sisällissodan jälkeisissä vaiheissa. Sen sijaan hänen vaimonsa myöhempää elämää en ole ainakaan itse huomannut käsiteltävän laajemmin. Niinpä tänään teen lyhyen katsauksen Mary Todd Lincolniin ja "vanhojen vaatteiden skandaaliin".

Pari vuotta Abraham Lincolnin murhan jälkeen leskirouva Lincoln asui Chicagon kaupungissa, West Washington Streetin talossa numero 375. Hänen elämänsä sanotaan olleen tuohon aikaan yksinäistä ja surullista, lähinnä valtavien velkojen takia. Kongressi oli antanut hänelle 20,000 taalaa eli presidentin yhden vuoden palkan. Tällä summalla Mary Todd oli ostanut ja kalustanut em. kauniin huoneiston. Hän eli äärimmäisen säästäväisesti, mutta silti rahat eivät tuntuneet riittävän.

Oli siis tehtävä radikaaleja ratkaisuja. Niinpä hän lopulta päätti myydä osan arvokkaista puvuistaan ja koruistaan. Hän päätteli, ettei enää tarvitsisi edustusasuja. Jo Valkoisen Talon aikaan rouva Lincoln oli pitänyt niitä enemmänkin varalla kuin todella tarpeellisina tavaroina.

Chicagossa ei kuitenkaan ollut markkinoida leskivaimo Lincolnin asusteille. Mary Todd kirjoitti tuolloin ystävälleen Elizabeth Keckleylle New Yorkiin ja sopi tapaamisen syyskuun puolivälin tienoille. Jostain syystä rouvien aikatauluissa tapahtui sekaannus ja Kerkley ilmestyi sovittuun hotelliin kaksi päivää myöhässä. Rouva Lincoln oli asunut hotellissa tekaistulla nimellä ja koska Keckleytä ei näkynyt, oli hän tavannut erään kauppamiehen Brady & Co -nimisestä liikkeestä.Mary Toddin todellinen henkilöllisyys paljastui lähes heti, koska hän näytti kauppiaalle sormuksen, jossa oli hänen oma nimensä.

Aitoamerikkalaiseen tyyliin tämä aiheutti välitöntä säpinää kauppamiehen toimesta. Rouva Lincolnille ehdoteltiin kaikenlaisia yhteistyösopimuksia mainosmielessä. Mikäli vaatteet ja korut jäisivät Brady & Co:n välitettäviksi, saisi Mary Todd vähintään 100,000 dollaria muutaman viikon kuluessa. Yhtiö myös halusi rouvan kirjoittavan kirjeitä, jotka sitten välitettäisiin lupaaville poliitikoille. Ajatuksena oli kerätä heiltäkin rahaa presidentin leskeä varten. Kampanja aloitukseksi rouva Lincoln kirjoitti republikaanipuolueelle pyytäen rahaa. Vastapalveluna Mary Todd lupasi olla hiljaa seuraavan vuoden vaalikampanjoinnin aikaan.

Brady & Co julkaisi mainitun kirjeen New York World -sanomalehdessä. Rouva Lincoln sattui kuulemaan erittäin loukkaavia kommentteja tekstistään erään miehen suusta tämän sattumalta lukiessa kyseistä artikkelia. Mary Todd päätti palata saman tien kotiinsa ja kirjoitti sieltä rouva Keckleylle. Kirjeessä Mary Todd pyysi Elizabethia olemaan yhteydessä Bradyyn ja pyytämään, ettei tämä enää julkaisisi ainuttakaan hänen kirjoittamistaan kirjeistä.

Jo seuraavana päivänä New York World julkaisi toisen presidentin lesken kirjeistä. Siinä väitettiin, että eräät Abraham Lincolnin hallituksen miehet pääsivät asemaansa ainoastaan lahjottuaan Mary Toddin. Seuraavien viikkojen aikana rouva Lincoln joutui valtavien syytösten kohteeksi. Pahimmassa niistä häntä syytettiin sisällissodan aikaista maanpetturuudesta Etelä-Valtioiden hyväksi. Abrahamin ja Mary Toddin poika Robert oli järkyttynyt tästä kaikesta. Hän oli erittäin herkkä julkisuudelle ja nyt hän kertoi olevansa sitä mieltä, että äidin mielenterveys oli järkkynyt.

Keväällä 1868 ilmestyi kirja "Behind the Scenes", joka julkaistiin Elizabeth Keckleyn nimellä. Kirjallaan rouva Keckley yritti saada ihmisiä ymmärtämään rouva Lincolnin hyviä aikomuksia. Yritys oli huono ja saman vuoden syksyllä Keckley kirjasta ilmestyi Betsey Kickley -nimellä tehty parodiaversio, joka nöyryytti täydellisesti Mary Todd Lincolnin.

Kaiken tämän jälkeen Mary Todd Lincoln halusi pois kotimaastaan. Poikansa Robertin mentyä vihille lähti rouva Lincoln Saksaan läheistensä kanssa. Ennen lähtöään hän maksoi 70,000 taalan edestä velkojaan. Näistä 800 dollaria meni surullisen kuuluisalle Brady & Co:lle.

Kommentit

Suositut tekstit