Sedertröm Lohjan Sedolasta

Lohjan Karnaisten kylän Sedolan talo mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1540 maakirjassa. Tuolloin tilan omisti eräs Olof Henriksson. Vuodesta 1578 omistajaksi muuttui Fleming -suku, jolla oli laajoja läänityksiä Suomessa. Sedolaa Flemingit hallitsivat kuitenkin vain muutamia vuosia ja vuodesta 1599 talon omisti Johan Classon, jonka jälkeläisillä tila oli vuoteen 1872 saakka.

Johan Classonin jälkipolvista löytyy rusthollari Henrik Henriksson, joka oli naimisissa läheisen Roution rusthollin tyttären, Valborgin kanssa. Valborgin nimi jäi elämään käräjäkirjoissa hänen valitettuaan miehensä kuoltua vuonna 1703 siitä, että säteriratsutilan vuokraaja Yrjö Swahn oli asettanut verkkonsa parhaalta paikalta Hiidenveden ja Lohjanjärven välisen salmen poikki estäen näin kalojen pääsyn hänen verkkoihinsa ja pyydyksiinsä. Oikeus katsoi Yrjön menetelleen vastoin lakia ja velvoitti hänen jatkossa sijoittamaan verkkonsa siten, että kalat pääsisivät niiden ohi myös Valborgin pyydyksiin.

Lohjan kastettujen luetteloista Henrikille ja Valborgille löytyvät lapset Henrik (s. 1694) ja Maria (s. 1697). Näiden lisäksi heillä oli ainakin poika Carl, josta aikuistuttuaan tuli Sedolan isäntä ja ratsutilallinen. Vaimonsa Elinin kanssa Carl sai ainakin kahdeksan lasta, joista vähintään neljällä oli omaa perhettä. Carl kuoli kaulassa ollesseen ajettumaan myöhäissyksyllä 1785 ja hänet haudattiin jostain syystä Vaanilan hautaan Lohjan kirkossa.

Lapsista tytär Maria meni naimisiin Nummen Sepän talon rusthollari Niilon kanssa ja siirtyi sinne emännäksi. Sisko Christina meni naimisiin Lohjan Jantoniemen Lusin talollisen, Johanin kanssa. Marian ja Christina velipoika Erik meni naimisiin Suomusjärven Nummijärven kylässä sijainneen Uron l. Tapalan talollisen tyttären, Maria Abramsdotterin kanssa. Avion kautta Erikistä tuli Uron isäntä ainakin vuodesta 1771 eteenpäin.

Edellä mainittujen kolmen sisaruksen vuonna 1727 syntynyt veli Carl jäi isännäksi kotitaloonsa ja meni naimisiin Iso-Teutarin rusthollin tyttären, Elisabet Töttermanin kanssa. Pariskunta sai yhdeksän lasta vuosien 1754-1777 välisenä aikana. Näistä ainakin kaksi menehtyi aivan pienenä, lisäksi kolmen vastaiset vaiheet ovat jäänet itselleni epäselviksi. Vuonna 1756 syntynyt Abraham asui kotitalossaan naimattomana ja kuoli "rintakuumeeseen" kolmikymppisenä.

Näiden lasten sisar Ulrika syntyi 1768 ja meni 20 vuoden iässä naimisiin Kiskon Toijan Skepparsin rusthollissa syntyneen Gabriel Kareenin kanssa, josta 1780-luvun lopulla tuli Nummen Vivolan kylän Mäen rusthollin isäntä. Ulrikan kolme vuotta nuorempi sisko Elsa nai karjaalaisen kersantti Jacob Rennenbergin ja sai tämän kanssa yhden lapsenkin. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1802 ja Elsa muutti ensin takaisin Sedolaan ja sieltä edelleen Vivolan Mäen taloon sisarensa perheeseen. Nummella hän avioitui uudestaan helsinkiläisen Jonas Flodbergin kanssa, joka oli ammatiltaan turkkurimestari.

Elsan ja Ulrikan veli Henrik otti käyttöön sukunimen Sederström ja hänestä tuli isä Carlin jälkeen talon uusi rusthollari. Henrik Sederström oli ilmeisen tarmokas mies ja hänen aikanaan Sedolaan valmistui Lohjan oloissa ainutlaatuinen, kaksikerroksinen kivestä muurattu päärakennus.

Henrikin puoliso oli Kirkkonummen Hilan rusthollista kotoisin ollut Anna Kaisa Westman, jonka kanssa hänellä oli kahdeksan lasta. Lisäksi Lohjan kastettujen luettelosta löytyy vuodelta 1802 Henrik -niminen lapsi, jonka isä oli Henrik Sederström ja äiti Lena Henriksdotter. Tämän pojan sukuperään en ole tarkemmin tutustunut.

Näistä monista lapsista ilmeisesti vain tytär Gustava (s. 1804) jatkoi Sederströmien sukua. Hän meni naimisiin kirkkonummelaisen Anders Rönnbergin kanssa ja tämä pariskunta asui Sedolassa 1830-luvulta alkaen. Anders mainitaan mm. vuosien 1839-45 rippikirjassa vävyksi eli isännyys pysyi hyvin iäkkään apen hallussa mitä ilmeisemmin tämän kuolemaan saakka vuonna 1848.

Anders Rönnbergin ja Gustava Sederströmin kolmesta tyttärestä vanhin, Carolina Charlotta nai Siuntion Kvarnbyn kartanon vuonna 1850 ostaneen Axel Wiensin. Axel kuului Turusta 1600-luvun lopulla lähteneeseen sukuun, josta Jarl Pousar on julkaissut artikkelin Genos-lehden numerossa 64.

Sedolan ratsutilan myöhemmistä vaiheista 1800-luvulla en ole toistaiseksi ottanut selkoa, mutta Suomen Maatilat -kirja vuodelta 1931 kertoo tilan siirtyneen 1917 herra Vihtori Sireniuksen omistukseen. Tuolloin sen pinta-ala oli noin 220 hehtaaria, puutarhaa ja puistoa peräti 3,5 hehtaaria. Tilalla oli tuohon aikaan kaksi päärakennusta, joista toinen tuo em. kivinen ja toinen 1800-luvun puolivälissä rakennettu kaksikerroksinen "herraskartano".

Ilmeisesti tilaa oli yli oman suvun tarpeiden, koska 1880-luvulla tilan silloinen omistaja Nikander tarjosi sanomalehdissä Sedolan talossa ollutta huoneistoa kesäasunnoksi "halpaan hintaan".

Rusthollin vaurauden yhtenä pilarina olivat myös torpat ja niitä Sedolassa oli 1840-luvulla kuusi kappaletta eli Perttuli, Grönskog, Kellbacka, Rönnbacka, Suoniemi ja rakuunan torppa. Näiden asukkaina oli hyvin sekalainen joukko väkeä joista tähän lopuksi otan mukaan luettelomaisesti perheiden päämiehet - Karnaisissa oli siis myös hieman ulkomaalaista väriä hämäläisten seassa:

Perttulissa torppari Abram Lustberg, s. 1794 Lohjalla
Grönskogissa torppari Josef Israelsson, s. 1780 Liivinmaalla
Kellbackassa torppari Johan Johansson, s. 1771 Lohjalla
Rönnbackalla torppari Abram Landen, s. 1803 Karjalohjalla
Suoniemellä torppari Gustaf Wilenius, s. 1803 Somerolla
Rakuunan torpassa Erik Johan Sandholm, s. 1810 Lohjalla

Kommentit

Suositut tekstit