Borenius ja turhamaiset suomalaiset

Oripäässä vuonna 1784 syntyneen Juhana Fredrik Boreniuksen vanhemmat olivat Turun suomalaisen seurakunnan kappalainen Karl Peter B. ja vaimonsa Margareta Hosslenius.Tämän Borenius -suvun katsotaan polveutuvan Turussa 1600-luvulla asuneesta porvari Henrik Matinpoika Lähteenkorvasta, joka olisi ollut kotoisin Kiskosta. Tultuaan Turkuun kauppiaaksi asui Henrik viimeksi Tuomiokirkon läheisyydessä sijainneessa Iso-Lähteenkorvan talossa. Sukunimi Boreniuksen muodosti hänen poikansa, Maskun kirkkoherra Erik. Lähde on hepreankielellä bor ja tähän Erik lisäsi latinankielisen päätteen. Henrikin jälkeläinen, vuonna 1840-luvulla syntynyt kansanrunouden kerääjä Axel August otti uudelleen käyttöön suvun 150 vuotta aiemmin hylkäämän nimen ja tuli tunnetukseni A. A. Lähteenkorvana sekä nykyaikaisen kansanrunoustutkimuksen alkuunpanijana.

Juhana Fredrik Borenius avioitui vuonna 1810 Paimiosta kotoisin olleen Sofia Albertiina Dammertin kanssa. Sofian isoisä Erik Nilsson oli Lohjan Humppilan yksinäistalon isäntä, jonka lapsista Erik otti käyttöön sukunimen Dammert.Dammertin puoliso oli Paimion kappalaisen tytär Johanna Sevonius ja tästä aviosta syntyi Sofia Albertiina.

Juhana Fredrikillä ja Sofialla oli yhteensä yhdeksän lasta. Pojista Johan Ferdinandista tuli lopulta Taivassalon nimismies,kun taas Robertista Vihdin kirkkoherra. Tytär Sofia
Emerentia meni naimisiin Halikossa alempia kirkollisia tehtäviä hoitaneen Fredrik Corellin kanssa. Fredrikin kuoltua melko nuorena avioitui Sofia Emerentia uudelleen. Uusi puoliso oli Viurilan kartanon "inspektori" Abraham Fagerström.

Juhana Fredrik ja Sofia Albertiina asuivat Halikon Päittenpäässä, joka sijaitsee asemanseudulta Paimioon päin mentäessä 1990-luvulla käyttöön otetun uuden rautatietunnelin läheisyydessä.

Robert Borenius teki pitkän työuran ennen Vihtiin siirtymistään. Päästyään ylioppilaaksi Turussa 1841 hän jatkoi opintojaan saaden pappisvihkimyksen 1843. Tästä alkaen hän toimi lankonsa tavoin papillisissa viroissa kotipitäjässään, mutta oli välillä Skarpansin linnoituksessa ja Janakkalassa pappina. Vuonna 1857 hänet valittiin Halikon kappalaiseksi ja 1872 Vihdin kirkkoherraksi. Tässä virassa hän oli aina kuolemaansa saakka, vuoteen 1891. Robert Borenius ei ollut koskaan naimisissa eikä häneltä jäänyt jälkeläisiä.

Tampereen sanomat julkaisi lokakuussa 1883 artikkelin suomalaisen sivistyneistön sukunimien syntyhistoriasta. Mukana olivat mm. Aspelinit, Calamniukset, Argillanderit ja monet muut suomalaisten sukukirjojen klassikoista tutuksi tulleet nimet. Hauskana episodina mainitaan tarina Turun saaristosta.

Lagus-suvun alusta kerrotaan seuraavaa; suvun kantaisä oli talollisen poika Jänissaarelta, Turun saaristosta. Kouluun tultuaan antoivat toverit hänelle latinalaisen nimen Lepus (jänis), jota jälkeläiset sitten sukunimenä käyttivät, kunnes eräs heistä lainasi rahoja talonpojalta Kiskosta lähtiäkseen Wittenbergin yliopistoon.

Siellä koulukaverit pilkkasivat Lepusta ja kehoittivat häntä kääntämään sen kreikankielelle, johon nuorukainen suostuikin. Näin syntyi nimi Lagus. Kun tämän Lagusten esi-isä palasi Suomeen, tuli talonpoika vaatimaan rahojaan velkakirjansa kera. Herra Lagus väitti tuolloin, että velan on ottanut eräs Lepus, eikä asia voi häntä, Lagusta koskea. Tähän oli talonpoika tyynesti vastannut "Olen sinä Lepus eli Lagus, mutta sinä rahat otit".

Saman artikkelin loppupuolella paheksutaan ankarasti nimillä "leikittelyä" ja moititaan suomalaisia suorastaan turhamaisiksi.

Ylemmässä kuvassa Robert Borenius

Kommentit

Suositut tekstit