Haudattu Ranskaan

Sulkavan, Säämingin, Ruokolahden ja Puumalan pitäjät saivat vuoden 1858 lopulla merkittävän lahjoituksen alueensa kansansivistyksen edistämiseen. Mesenaattina toimi edesmennyt Sulkavan Lohikosken sahanhoitaja Gustaf Lindh testamenttinsa välityksellä.

Lohikoskella oli toiminut herra Lindhin aikaan saha jo yli 250 vuotta, ensimmäinen laitos oli nimittäin perustettu jo vuoden 1598 tai 1599 aikana. Seuraavan yrityksen tekivät viipurilaiset liikemiesveljekset Hans ja Karl Sutthoff vuonna 1775. Heidän jälkeen yrittäjänä oli kollegineuvos Dmitri Ivanovits Zatrapeznov vuonna 1814. Kun Gustaf Lindhin testamenttia toteutettiin, oli sahan omistajana Hackman & Co ja kauppaneuvos Johan Kolis. He olivat ostaneet lahjoitusmaat sahojen kera neiti Sofia von Judinilta 1853.

Gustaf Lindhin perustelee testamenttiaan kauniilla lauseella "Kuin Luoja tutkimattomassa wiisaudessaan ei ole suwainnut siunata minun avioliittoani Sofia Waldsteinin kanssa rinta-perillisillä, niin tahdon minä tämän kautta täydessä ymmärryksessä ollen ja tarkoin tuumattuani, tehdä määräyksen omaisuudelleni, jota Korkeimman awulla elämäni ajalla itselleni olen hankkinut, ja selitän wiimeisen.....".


Sanamuoto on ajalle tyypillinen, samoin harras usko korkeamman voiman johdatukseen. Tällä vuosituhannelle harvempi liikemies on korostanut omaisuutensa keräämisen olleen muissa kuin omissa käsissä. Toisaalta yhä vieläkin on voimakkaana yleismaailmallinen tarve merkittyyn hautapaikkaan. Testamentin ensimmäisessä kohdassa sahanhoitaja Lindh nimittäin vaatii hankittavaksi haudalleen kiven, "mihin nimeni on piirrettynä eli hankittakoon raudasta rakettu piste sille sialle kirkkotarhasta, mikä minun maalliset jäännökseni tallettamaan tulee".

Kohdassa kolme Gustaf Lindh luettelee vaimolle jäävän omaisuuden sekä eräitä muita yksittäisiä lahjoituksen saajia. Tämän jälkeen testamentti jatkuu seuraavalla tavalla;

"Tähteet minun jälkeeni jäänneestä omaisuudestani, jotka kaikki muutettakoon puhtaaksi rahaksi, pantakoon johonkin laina-pankiinn eli lainattakoon laillista korkoa wastaan yksityisille ihmisille; niistä korko-rahoista mitä koko pää-summa tuottaa, on annettava waimolleni Sofia Waldsteinille niinkauwan kuin hän elää wiisikymmentä (50) ruplaa wuosittain: jäännökset korko-rahoista käytettäköön ikuisesti köyhien ja turwattomien lasten kaswatukseksi, sekä poika- että tyttö-lasten, jotka ovat kotoisin Sulkawan, Ruokolahden, Puumalan ja Säämingin seurakun
nista, joka kaswatus älköön kuitenkaan ylettykö pitemmälle kuin mitä kelwollinen maanwiljelijä ja taloutta hoitawa nainen tarwitsewat....."

Testamentin lopusta löytyy yksi huomionarvoinen tieto. Jo keskiajalta lähtien kirjallisia sopimuksia on ilmeisesti säilytetty kirkon kirstuissa tai jopa alttarilla raamatun välissä. Alttariahan pidettiin ennen ja ehkä vielä nykyäänkin erityisen turvattuna paikkana ja sen koskemattomuutta kunnioitettiin yli kaiken. Niinpä Gustaf Lindh antoi tallettaa testamenttinsa sekä Sulkavan että Ruokolahden pitäjänkirkkojen kirstuun.

Aaron Gustaf Lindh ja vaimo Sofia Maria Anna Waldstein von Halben oli vihitty Pietarin suomalaisessa seurakunnassa helmikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1848. Aaron, joka siis käytti toista etunimeää Gustaf, oli syntynyt vaatimattomiin oloihin. Hän oli äitinsä, Heinävedellä asuneen Magdalena Christina L:n kahdesta aviottomasta lapsesta jälkimmäinen ja syntynyt toukokuun lopulla 1805. Sanomalehtitietojen mukaan testamentti allekirjoitettiin huhtikuussa 1857 ja jo saman vuoden kesällä Lindh lähti hoidattamaan horjunutta terveyttään Ranskaan. Sahanhoitaja Lindh menehtyi lopulta Montpiellerin kaupungissa maaliskuun 10. päivä 1858.

Testamentin valvojana toimi kauppias Johan Kolis Savonlinnasta. Hänen toimestaan Montpiellerin protestanttiselle hautausmaalle pystytettiin "komia hauta-kiwi". Kiveen kaiverrettiin teksti;

Tässä lepää
Tilanhoitaja Aaron Kustavi Lindh.
syntynyt Suomessa 1807, kuollut
Montpieller'issa 1858.

Kommentit

Suositut tekstit