Valekuollut Samuel Sandbacka

Kemiön Storvikin Sandbackan torpparina 1780-luvulta lähtien oli Kiilan Norrgårdin verotalon isännän, Erik Anderssonin poika Samuel. Samuel Erikssonin ensimmäinen vaimo oli Stina Matsdotter, jonka kuoltua Samuel nai Gesterbyn Norrgårdista kotoisin olleen Lena Eriksdotterin. Samuel, joka mainitaan välillä sukunimellä Sandbacka, jatkoi Storvikissä torpparina 1790-luvun loppupuolelle saakka. Jossain vaiheessa tämä vaihe hänen elämässään päättyi ja perhe muutti Perniön Nurkkilaan. Siellä Samuel mainitaan itsellisenä Tuomolan eli Kylätalon mailla.

1800-luvun alkupuolella Samuel Sandbacka joutui huonoille teille. Tapahtumat huipentuivat vangitsemiseen kirkonvarkauksien ja muiden rötösten takia. Tämän jälkeen oli vuorossa kruununkyyti Turun linnan pahamaineiseen vankilaan kesällä 1805.

Kesäkuun 15. päivänä Samuel oli muiden vankien tapaan ulkoilemassa vahtien pitäessä heitä tiukasti silmällä. Tullessaan takaisin sisälle Samuel valitti huonovointisuutta ja neljän päivän kuluttua hänet löydettiin
kuolleena. Linnan vahtimestari Karl Fredrik Cajander sai tiedon tapahtuneesta vahtimiehiltä Johan Simolin ja Mats Pelander. Cajander antoi sitten luvan näiden ja monien muiden läsnäollessa irrottaa Sandbackan jaloissa olleet rautapultit. Samalla kerralla ruumis nostettiin läheiseen puuvajaan, joka sitten salvottiin ulkolukolla.

Koska kyse oli vangista, tehtiin ruumisarkku hätäisesti höyläämättömistä laudoista. Lopputulos oli niin harva, että ruumis näkyi lautojen raoista läpi. Monet ihmiset totesivat Sandbackan makaavaan arkussa. Tässä kyhäelmässä lähdettiin vainajaa viemään saman päivän illalla Linnan kirkkotarhalle, minne oli kaivettu noin kaksi kyynärää syvä hauta. Pohjaveden korkeuden takia hautaa ei voitu kaivaa syvemmäksi.

Johan Simolin ja haudankaivaja Johan Grönroosin läsnäollessa arkku laskettiin hautaan. Ennen kuopan täyttämistä kutsuttiin koko vaatimaton saattoväki krouviin viinaryypyille. Ryypyt nautittuaan Grönroos meni takaisin haudalle ja alkoi täyttämään sitä mullalla.

Heinäkuun 26. päivä samana vuonna kävi sitten varkaita eräässä perniöläisessä torpassa samoin kuin torppari Svartträskin luona Kemiön pitäjässä. Pitäjissä syytä varkauksiin vieritettiin Sandbackalle. Hänen nimittäin sanottiin tulleen öiseen aikaan Kirakpyölin rustholliin Perniössä ja vaatineen sieltä kortteeria. Kun sitä ei luvattu, olisi hän asunut pari yötä yhdessä torpassa.

Nämä huhupuheet kantautuivat aina Turkuun saakka. Cajander ja Simolin tuotiin syyskuun neljäntenä päivänä maaherran kansliaan tutkimuksia varten. Miehet pidätettiin, mutta hieman aiemmin luvatta työpaikaltaan poistunut Pelander määrättiin pidätettäväksi heti löydettäessä. Kaiken huipuksi viranomaisten oli annettava pidätysmääräys myös Samuel Eriksson Sandbackasta. Linnan kirkkotarhaan kesäkuussa kaivettu hauta oli avattu useiden miesten läsnäollessa ja todettu tyhjäksi.

Kauaa ei Sandbacka tämän jälkeen ehtinyt virkavaltaa pakoilla. Syyskuun 13. päivänä hänet saatiin rautoihin ja seuraavassa kuussa saman kohtalon koki kadoksissa ollut Pelander. Linnan oikeus otti asian käsittelyyn. Istunnossa Sandbacka kertoi olleensa todellakin sairaana ja menehtyneensä tautiinsa. Hän ei ollut tietoinen, että raudat oli poistettu jaloista ja mitä muuta oli ehditty tehdä. Hautaan kärrätessä hän oli kuitenkin havahtunut takaisin tajuihinsa.

Tajuttuaan vähitelleen tilanteensa, oli Samuel sandbacka luullut hourailevansa. Hän pelästyi joutuvansa haudatuksi elävältä, mutta onneksi väki oli lähtenyt krouvikierrokselle ja jättänyt arkun hetkeksi yksin. Arkun kantta Sandbacka ei saanut nostetuksi, mutta huonosti tehdyn arkun pääty oli lopulta irronnut potkaisemalla. Päästyää pälkähästä oli valekuollut piiloutunut viereiseen ojaan. Tämän jälkeen hän oli kulkenut Ryssänmäen ylitse Skanssin nummelle. Siellä karkulainen vietti kolme päivää risujen alla. Nälkäkin oli ollut, mutta sattumalta paikalle osunut toinen vankikarkuri oli antanut Sandbackalle ruokaa ja paloviinaa.

Voimien palattua lähti Samuel Perniön suuntaa. Kirakpyölin rustholliin hän ei päässyt, mutta oli sitten oleillut siellä täällä. Huhupuheiden vastaisesti hän ei ollut yöpynyt missään perniöläisessä torpassa, vaan vaellellut ympäriinsä. Rikoksia hän ei omien sanojensa mukaan ollut tehnyt. Ainoa varkaus oli tapahtunut Skanssilla, missä hän oli ottanut heinäkuormasta eväsrepun. Syysmarkkinoiden aikaan Samuel oli palannut Turkuun ja lopulta joutunut kiinni. Cajander, Simolin ja Pelander erotettiin Linnan oikeuden päätöksellä viroistaan ja pantiin lisäksi kahden viikon vankeuteen vedelle sekä leivälle.

Kommentit

Suositut tekstit