Mestattu ja poltettu roviolla

Sääksmäen pitäjän Huittulan kylän Häkärlän rusthollin piika Kaisa Lisa Lindsten sai toukokuussa 1783 aviottoman tyttären, jonka nimeksi tuli Hedvig. Itselleni tuntemattomasta syystä Hedvig mainitaan jatkossa patronyymillä Andersdotter, vaikka ainakaan pitäjän kastettujen luettelosta ei tälle löydy selitystä. Äiti Kaisa Lisa ei koskaan mennyt naimisiin ja kuoli naimattomana Sääksmäellä talvella 1833. Sen sijaan tytär Hedvig lähti jo hyvin nuorena maailmalle tuhoisin seurauksin. (Sääksmäen kappalaisena vuosina 1765-86 oli syntyjään turkulainen Jakob Lindsten, mutta hänen mahdollista yhteyttään Kaisa Lisaan en ole tutkinut).

Hedvigin tie vei Hausjärven ja Janakkalan pitäjiin. Ollessaan piiakana Hausjärven Karan talossa, hän ajautui intiimiin suhteeseen isäntä Fredrik von Konowin sukulaismiehen kanssa. Suhteesta syntyi tyttölapsi. Tästä rikoksesta kristillisiä oppeja vastaan Hedvig sai ankaran puhuttelun pitäjän kirkkoherralta.

Karalta Hedvig lähti sitten Janakkalan Leppäkosken kartanoon, missä lähes samat tapahtumat toistuivat ja nuori piika tuli toistamiseen raskaaksi. Samoihin aikoihin hän joutui joistain muista rötöksistään Hämeenlinnan vankilaan synnyttäen siellä tämän toisen, aviottaman lapsensa. Pettyneenä kartanon herrojen välinpitämättömyyteen teki Hedvig hurjan päätöksen. Hän päätti tapattaa itsensä, koska itsemurhan tehnyt ei olisi päässyt taivaaseen.

Niinpä eräänä heinäkuisena päivänä 1805 Hedvig lainasi kirveen Leppäkoskeen kuuluneesta Männistön torpasta ja käveli sitten kirves kourassa Ryttylään. Siellä hän jäi tien varteen odottamaan erästä ma
mselli Friskiä, jonka tiesi olevan tulossa Hausjärven Karhin talosta. Nähtyään mamsellin, lähti Hedvig seuraamaan tätä. Muutamien satojen metrien päässä Leppäkosken kartanosta elämäänsä kyllästynyt piika sitten karkasi pahaa aavistamattoman uhrinsa kimppuun lyöden tämän kirveellään kuoliaaksi.

Ilmeisesti Hedvig ei edes yrittänyt paeta kaamean tekonsa jälkeen, vaan suunnitelmansa mukaisesti jäi oikeuden armoille. Oikeuden oli helppo tehdä tutkimus tästä onnettomasta tapauksesta ja lopputuloskin lienee ollut selvä jo etukäteen. Hedvig tuomittiin menettämään henkensä ja tuomion täytäänpano tapahtuisi heinäkuun 11. päivänä vuonna 1805.

Todennäköisesti mainittuna päivänä väkeä saapui runsaasti Turengin ja Kuumolan tienhaaraan, missä paikallinen mestauspaikka sijaitsi. Todennäköisesti ulkopaikkakuntalainen mestaaja oli kirveineen valmiina ja näin onneton Hedvig menetti henkensä vain 22 vuoden iässä. Mestaajan jälkeen ruumis ja pää poltettiin roviolla, aivan kuin pelkkä kuolema ei olisi ollut tarpeeksi voimallinen rangaistus.

Hedvigin uhri, mamselli Maria Frisk joutui puolestaan odottamaan yli seitsemän kuukautta päästäkseen haudan lepoon. Vasta helmikuun toiseksi viimeisenä päivänä vuonna 1805 hänen jäännöksensä laskettiin Janakkalan kirkkomaan uumeniin. Kuolisyyksi haudattujen luettelossa on merkitty karusti "mördad", murhattu.

Mitenkään ainutkertaisesti tapahtumasta Janakkalan historiassa ei kuitenkaan ollut kyse. Jo vuoden 1761 kesällä oli palveluspiika Maria Jöransdotter menettänyt päänsä ja joutunut lisäksi teilatuksi. Yleensä teilauksessa tuomitun ruumis asetettiin yhdelle teilipyörälle ja toisen teilin päälle joutuivat irti leikattu käsi ja pää. Tämän näyn uskottiin pitävän ohikulkijat kaidalla tiellä ja sen takia mestauspaikka ei ollut mikään syrjäinen mäentausta. Päinvastoin nämä näyttämöt pyrittiin sijoittamaan vilkasliikenteisiin risteyksiin.

Kommentit

  1. Ei Tenholassa ollut vielä 150 vuotta myöhempäänkään 1908 kovin suomenkielistä kirkkoherraa. Suomenkielinen isoisäni oli silloin pappilassa etumiehenä ja huonosti suomea puhuva kirkkoherra kehoitti aamulla töihin: "Mennään Himberg temppuja tekemään".
    Kun minä olin lapsi 1940 luvulla kirkkoherrana oli Glade, jolla oli jo parempi suomenkielen taito, joskin vielä melko kankea.
    Suomenkieliset saarnat olivat hänellekin työläitä.
    Viho Roos

    VastaaPoista
  2. Siirsin kommenttisi tuonne von Glan -tekstiin. Sinne sen varmaan tarkoititkin alunperin!

    VastaaPoista
  3. Hei! Osaatko sanoa yhtään enempää tuosta Hedvigin toisen lapsen isästä? Janakkalan Leppäkosken kartanon omisti 1800-luvun vaihteessa Johan Sigfrid Ignatius, joka oli Johan Friedrich Hackmanin liikekumppani Ignatius & Hackman -nimellä toimien. Ei kai tämä poikamies-Ignatius ollut aviottoman lapsen isä?
    Terkuin Ulla I.

    VastaaPoista
  4. Johan Ignatius omisti todellakin tuolloin Leppäkosken säterin. Hän ei kuitenkaan koskaan itse asunut kartanossa, vaan oli vuokrannut sen luutnantti Berndt Fredric von Konowille. Konsuli Ignatius asui itse edelleen tuolloin Viipurissa. Hän luopui osuudestaan Ignatius&Hackmanista vasta ystävänsä J.Fr. Hackmanin kuoleman jälkeen v. 1807. Tuolloin yhtiön nimeksi muodostui pelkkä Hackman. Sijoittamansa varat Johan Ignatius jätti kuitenkin lainana yhtiöön sen edelleen kehittämiseksi.
    Todettakoon, että tuon ikävän tapauksen aikaan konsuli Ignatius lähenteli iältään jo 60. Kirjassaan Huset Hackman on Ö.Tigerstedt antanut hänestä kuvauksen: "Tämä ystävällinen ja hienosti sivistynyt vanha herra oli jollain tavoin kustavilainen, aina niin siro esiintymisessään, aina niin ryhdikäs vaatetuksessaan -vastakovitettu poimukaulus, harmaa silinteri ja hieno kellutin riippumassa liivintaskussa. Hän oli matkustellut paljon, käynyt monissa maissa, puhui ja kirjoitti useita kieliä: ruotsia, saksaa, suomea, englantia, ranskaa, hollantia ja venäjää. Hän oli myös antiikkitavaroiden keräilijä, kirjojen ystävä, tietorikas maailmanmies ja lämminsydäminen ihmisystävä, sellainen oli kuninkaallinen Tanskan konsuli Johan Ignatius". Mainittakoon, että Johan Ignatius oli myös merkittävä lahjoittaja. Hän lahjoitti mm 100 000 ruplaa Haminan ja Viipurin köyhille. Tuosta lahjoituksesta on taulu ainakin Haminan ruotsalaisen kirkon seinällä.
    Konsuli Ignatius lepää Tampereen vanhalla hautausmaalla. Vanhassa n. 200-vuotiaassa marmoripaadessa on nyt jo käytännössä lukukelvottomaksi hioutunut teksti: "Er befleissigte sich der Rechtshaffenheit und meinte es gut mit Jederman" (hän pyrki olemaan oikeudenmukainen ja toivoi kaikille vain hyvää).
    "Poikamies-Ignatius" ei ollut aviottoman lapsen isä.
    terv. T. Ignatius

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit