Eräs ratavartija Aurasta

Auran hautausmaalla lepää ratamestari Jakob Blässar, joka oli kotoisin Pedersön Edsevön kylän Blässarin talosta. Vaikka hautakivi antaa hänen syntymäajakseen huhtikuun 14. päivän vuonna 1847, hän tosiasiassa syntyi vasta seuraavana päivänä. On tyypillistä, että vanhemmissa rippikirjoista kaste- ja syntymäpäivä ovat menneet sekaisin.

Jakobin vanhemmat olivat Hans Jakobsson B. ja Anna Andersdotter Tarvonen. Hansin isä Jakob Rådmans oli tullut kotivävyksi Blässarin taloon naituaan edellisen isännän tyttären vuoden 1783 viimeisinä päivinä.

Anna Tarvosen sukujuuret löytyvät Ähtävän pitäjän Lappforssin kylästä, josta ne edelleen jatkuvat Tarvosen suvun kautta Evijärven suuntaan. Eräiltä osin ratamestari Jakobin sukujuuria voidaan seurata aina 1500-luvulle saakka.

Vaimonsa Maria Liisa Juhontytär Punsarin Jakob löysi Tampereen kaupungista, missä pariskunta myös vihittiin marraskuussa 1873. Myös morsian oli kotoisin Pohjanmaan ruotsinkieliseltä rannikkoseuduilta, Ähtävän Ytteressen Punsarin talosta, missä hän oli syntynyt 15.11.1842. Pitäisin luontevana sitä, että pariskunnan kotona puhuttiin ruotsia.

Vihkimisen aikaan Jakob oli vielä titteliltään "talollisen poika", mutta 1880-luvun puolivälissä hänestä oli tullut Turun ja Toijalan välisen rautatien ratamestari toimipaikkanaan Prunkkala eli nykyinen Aura. Hän asui perheineen, johon kuului kolme lasta, Auran rautatieasemalla. Suurimpien rautatieasemien yhteydessä oli aina oma ratamestari, jonka tehtäviin kuului mm. kiskojen mekaanisen kunnon tarkkailu. Ratamestarin alaisia olivat ratavartijat, jotka oli asutettu noin kymmenen kilometrin välein ratojen varsille. He huolehtivat oman osuutensa päivittäisestä kunnossapidosta ja hoitivat talvisin lumenaurauksen.

Jakob kuoli vaikeaan sairauteen huhtikuun ensimmäisenä päivänä 1889 ja leskeksi jäänyt Maria julkaisi kuolinilmoituksen mm. Åbo Underrättelser –sanomalehdessä jo kaksi päivää myöhemmin. Muistotekstin rouva Blässar oli valinnut ruotsalaisen mystikon, Emanuel Swedenbergin isän, Jesperin laajasta virsivalikoimasta. Aivan puille paljaille ei Maria pienten tyttäriensä kanssa jäänyt. Suomen sotawäen leski- ja orpolasten johtokunta päätti maaliskuun seitsemäntenä päivänä 1890 myöntää ”waltionrautateitten wanhemman ratamestarin Jaakko Blässarin leskelle Maria Elisabet Blässarille sekä turwattomille tyttärille Bertha Aurora ja Anna Johanna Blässarille” ns. seitsemännen luokan eläkkeen.


Kommentit

Suositut tekstit