Kiistaa Suomusjärven oloista

Suomalaisen lehdistön yksi parhaimmista piirteistä on aina ollut avoimen keskustelun salliminen. Niinpä vuonna 1890 Aura -sanomalehdessä julkaistu poleemin uutispätkä sai jonkun suomusjärveläisen tarttumaan kynään ja antamaan tiukkaa palautetta.

Tämä Aura -lehdessä muutama viikko myöhemmin ilmestynyt vastine toiminee mukavana kuvastimena maaseutupitäjien elämänmenosta. Suomusjärvellä ei ollut teollisuutta eikä rautaruukkejakaan. Väki eli
maataloudesta ja huvit olivat vaatimattomia. Tekstistä huokuu syvä kunnioitus omaa pitäjää kohtaan sekä hyväntahtoinen ymmärtämys alkuperäisen uutisen lähettäjää kohtaan.

"Sanomalehdistä, erittäinkin maaseutulehdistä owat maaseutukirjoitukset näihin aikoihin anastaneet kenties liiankin paljon tilaa. Kumminkin woidaan niissä käsitellä helpommasti kunnallisia asioita; woidaan tuoda ilmi paheet, puutteet, josta woi olla seurauksena niiden häwiäiminen; woidaan myöskin mainita ansiot, jotka kenties hywänä esimerkkinä waikuttawat muuallekin.

Mutta kirjoittajan tulee ennen kaikkia olla puolueeton, pysyä totuudessa, sillä jos hän kirjoituksessaan lisää paheita, synnyttää se asian-omaisissa piireissä mielikarwautta, synnyttääpä wihaa itse wiatonta sanomalehteä wastaan.
Näihin mietteisin on antanut aihetta eräs uutisto Suomusjärveltä Auran 64 numerossa. Kunnan jäsenenä pidän welwollisuutenani useain pyynnöstä arwoisain kuntalaisteni puolesta piirtää pikkaisen selwikettä asiasta, jotta yleisö ei saisi wäärää ja alentavaa käsitystä meikäläisistä oloista.

Nuorison kuwaa kirjoittaja jokseenkin alentawasti mainiten sillä ei olewan muuta huwia ja halua kuin tanssia ja wiinan juontia. Mitä tansseihin tulee, owat ne peräti harwinaisia, lukuunottamatta yleisiä huwia kuten arpajaisia ja häitä, joissa tawallisesti tanssitaan yli koko maan, olkoonpa nuoriso kuinkakin siwistynyttä.
Wiinan juonti taas ja sen tuonti on werraittain wähäinen kunnassamme päättäen jo siitäkin, että kuuden wuoden ajalla ei ole lakimääräisissä käräjissämme käsitelty ainoatakaan wiinaa koskewaa kysymystä. Lienewätkö nuo tynnyrit kirjoittajan mielikuwituksen tuotteita waan? Ruununpalwelijoitakaan ei woi kirjoittaja syyttää huolimattomuudesta, koska samaan nimismiespiiriin kuuluwista naapurikunnista, Kiskosta ja Kiikalastsa kyllä on ollut niitä asioita esillä, erittäinkin wiime talwikäräjissä, joista kirjoittaja puhuu.

Näiden selwitykseksi täytyy wielä lisätä, että kirjoittajan mainitsemat riitaisat henkilöt eiwät olleet Suomusjärveltä, eiwätpä edes todistajat näissä jutuissa. Sen kyllä kirjoittajakin tiesi. Wanhoilla olijoiksi (so. vanhanaikaisiksi), kun on maalaiskunnasta puhe, ei liion sowi moittia meitä. Wai mitenkä, herraseni?

Katsotaanpa.
Kirjallisuutta ja sanomalehtiä wiljellään runsaasti, mikä selwästi näkyy kirjoittajan esiintuomista numeroista. Wieläpä monellä mökkiläiselläkin omat tilauksensa ja arwoisat tilanomistajat myöskin antawat lehtiänsä alamaisillensa luettawaksi. Onpa tämän kurjan nuorison seassa useampia kansanwalistusseuran jäseniä ja asiamiehiä.

Edistyksen näkywäisiä hedelmiä on, muita mainitsematta höyrymeijeri ja -mylly ja sekin että keisarillinen Suomen talousseura jakoi ensimmäisen palkinnon eräälle meikäläiselle heinäwiljelyksestä. Owatkohan näm wanhoillaan olemisen oireita?
Muuten huomautan erittäin kirjoittajalle, että anteeksi suowat meikäläiset, koska miehen mustasukkaisuudesta on tuo ilkeä syytös ehkä lähtenyt.... Ilahuttawaa muuten olisi, jos kuntamme oloista joskus julkisuudessakin puhuttaisiin. Meillä nuorisossa kyllä löytyy miehiä, jotka woiwat ja tahtowat totuutta puhua. Toiwon, että wastaisuudessa saamme lukea asiallisia tietoja kunnastamme Auran palstoilla."



Kommentit

Suositut tekstit