Hakostaro, Hiiska

Hakostaron vaatimattoman näköinen linnavuori on Salosta Perniöön päin johtavan tien itäpuolella, heti varsinaisen taajama-alueen jälkeen. Länsipuolisella mäkiharjanteella on ollut ikivanha ratsupolku. Hakostaron mäen korkein kohta on vain parikymmentä metriä ympäröivää peltomaisemaa korkeammalla. Mäen pohjoisrinne on jyrkähkö, kun taas eteläinen rinne on loiva.

Tämän takia eteläistä rinnettä on jouduttu suojaamaan vallituksilla Nämä kiven- ja maansekaiset kolmikymmenmetriset vallinjäänteet ovat vajaan metrin korkuisia mäen itäisellä neljänneksellä. Etelän suuntaan vallia on 17 metrin matkalla. Leveyttä varustuksella on peräti 4-5 metriä. Kahden vallin kulmauksessa on portti. Koska kivien väli on täytetty kalkkikivilaastilla, voidaan tämä pieni varustus ajoittaa aikaisintaan 1200-luvun puolivälin tienoille. Tätä ajankohtaa ennen Suomessa ei vielä tunnettu laastin käyttöä.

Museoviraston inventoinnissa vuonna 2001 Hakostaron etelänpuoleisilta pelloilta löytyi kivikauteen viittavia merkkejä ja tuo viljelysmaa on varmaan ollut oivallinen paikka muinaiselle asutukselle.

Hakostaron kylässä oli 1700-luvulla kolme taloa; Hiiska, Kankare ja Tuomola. Hiiskalla asui viimeistään 1710-luvulla eräs esivanhemmistani, vuoden 1740 alussa rintatautiin kuollut Yrjö Yrjönpoika. Hänen lapsistaan tytär Maria oli syntynyt 1717 ja mennyt naimisiin itseään kymmenen vuotta vanhemman Heikki Heikinpojan kanssa, joka oli ollut renkinä läheisessä Kärkän kartanossa.

Heidän poikansa, isoisän kaima Yrjö syntyi maaliskuussa 1742 ja tuli sitten isänsä jälkeen Hiiskan rälssitalonpojaksi. Yrjö löysi vaimonsa Muurlan Pullolan kylän Vähätalosta. Kaisa Heikintytär oli miestään pari vuotta nuorempi ja Hiiskalle heille syntyi seitsemän lasta. Näistä kolmantena oli syntynyt poika Gabriel, joka sitten uuden vuosisadan sarastaessa mainitaan kotitalonsa lampuotina. En ole Hiiskan vaiheita toistaiseksi tutkinut kovin tarkasti, mutta ilmeisesti tilan omistus vaihtui viimeistään 1820-luvun puolivälissä. Näin entisistä isäntäsuvuista tässä ja monessa muussakin tuon kulmakunnan talossa tuli pelkkiä lampuoteja sekä torppareita.

Esiäitini Kaisa Yrjöntytär oli Gabrielia kolmisen vuotta nuorempi sisko. Hän meni naimisiin Saksin isännän, Juho Juhonpojan kanssa. Tämäkin ikivanha tila joutui 1800-luvun alkupuoliskolla Hiiskan kohtalotoveriksi. Saksi oli yhdistetty samassa kylässä olleiden Nokan, Ylistuvan, Vähäsipin, Sepänsyrjän ja Saaren talojen kanssa yhdeksi jättimäiseksi tilaksi, jonka omisti turkulainen kauppias Carl Gustaf Hacklin.

Kommentit

Suositut tekstit