Se toinen yli 100 -vuotias

1820-luvun alussa oli tuolloisten lehtitietojen mukaan Suomessa vain kaksi yli 100 vuoden ikäistä henkilöä. Näistä toinen oli Perniön Pääristen kylän torpassa asunut leskivaimo Kaisa Martintytär (Caisa Mårtensdotter), joka kuoli vanhuuden heikkouteen helmikuun 20. päivänä 1823.

Perniön ripppikirjoista olen hänet ensimmäisen kerran noteerannut vuonna 1751, jolloin hänet mainitaan Mäkisaurun Isoperheen talon palvelusväen joukossa. Talon isäntänä oli tuolloin varakruununvouti ja Perniön kirkonisäntä Gabriel Carpaeus, joka oli naimisissa
Margareta Lindebergin kanssa. Seuraavien vuosien aikana Kaisa on piikana lähiseudun taloissa, kunnes lokakuun lopulla 1758 torppari Erik Johansson menee hänen kanssaan naimisiin.

Nuori pariskunta asettuu Pääristen kylään torppareiksi ja siellä Kaisa sitten asuukin koko loppuelämänsä. Pienen torpan nimi on Ajontaka, mutta välillä perhe asuu myös Anttilan torpassa. Ensimmäinen lapsi syntyy syksyllä 1760 ja saa nimen Kirstin. Tyttären ollessa noin viiden vuoden ikäinen, kuolee Erik Johansson vatsakipuihin. Kaisa avioituu uudelleen erään Johan Jacobssonin kanssa. Tästä avioliitosta syntyy Kaisan toinen tytär, Maria.

Rippikirjaan on tuossa vaiheessa merkitty säännöllisesti myös henkilöiden syntymävuosi ja niiden mukaan Kaisa olisi syntynyt 1720. Ensimmäisen lapsensa syntymän aikaan Kaisa olisi siis ollut jo 40 -vuotias ja Marian saadessaan peräti 47 -vuotias. Näiden tietojen pohjalta voisi arvella Kaisan syntyneen vasta 1730. Perniön ja lähiseutujen tienoilta ei löydy kummaltakaan vuodelta sopivaa lasta, joten Kaisan sukuperä sekä todellinen ikä jäävät rippikirjassa ilmoitettujen tietojen varaan.

Kaisan tyttäristä Kirstin vei vihille Henrik Andersson, joka sitten jatkoi Ajontakan torpparina appipuolensa jälkeen. Tässä perheessä oli useita lapsia. Toinen tytär Maria lähti nuorella iällä piikomaan eri puolille kotipitäjäänsä ja hänen jälkensä olen kadottanut vuoden 1785 paikkeilla. Tuolloin Maria lähtee Asteljoelta jonnekin.

Vaikka Kaisa Martintytär oli ollut kuollessaan "vain" 92 vuoden ikäinen, olisi se silti ollut maininnan arvoinen seikka. Torpparin vaimo osa ei ollut kadehdittava, mutta Turun Wiikko-Sanomien julkaiseman kuolinuutisen mukaan Kaisalla oli ollut "raitis ruumis ja hyvä terweys wimeisiin elämänsä aikoin asti. Wähä ennen kuolematansa meni hän wielä puolen penikulman matkaa omin woimin kirkkoon." Ei hullummin suurin piirtein satavuotiaalta!

Kommentit

  1. Hei. Saako kysyä minkälainen systeemi Perniössä on? Pääseekö sinne itse tutkimaan vai oletko hakenut tietosi maakunta-arkistosta?

    Mielenkiintoisia asioita olet löytänyt. Ne ovat monesti varmaan suuren ja aikaa vievän työn takana.

    VastaaPoista
  2. En osaa sanoa Perniön kirkkoherranvirastosta mitään.

    Toisaalta Digiarkistossa on tiedot vuoteen 1861 saakka; http://www.sukuhistoria.fi

    VastaaPoista
  3. Kiitos kirjoituksesta, oli yllätys löytää omasta kodista tietoa satojen vuosien takaa.

    Mistäköhän mahtaisin saada lisätietoja rakennuksista ja niissä asuneista ihmisistä?

    VastaaPoista
  4. Rakennuksista ei varmaan niin kauheasti löydy mahdottoman vanhaa tietoa. Perukirjoista ehkä jotain.
    Ihmisistä löytyy tietoa rippikirjoista ja käräjien pöytäkirjoista. Rippikirjoja esim. Perniön osalta löytyy www.sukuhistoria.fi -osoitteesta.
    Käräjien kirjoja pitää sinun mennä lukemaan esim. Turun maakunta-arkistoon, Aninkaistenmäelle.

    En ole oikein tuohon itse rakennustekniseen puoleen perehtynyt, niin en oikein osaa sanoa siitä kovin paljoa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit