Tarina Yläneen kirkonkellosta

Yläneen joessa sanotaan olevan vanhan kirkonkellon, joka olisi kätketty sinne sodan pelossa. Muutamia aikoja sitten kolme pohjanmaan miestä kulki pitäjään ja kehuivat saaneensa auki aarnihautoja. Yläneen miehet ja vaimot olivat iloissaan, kun kuulivat pitäjäänsä tulleen maineikkaita "Pohjalaisnoitia".

Niinpä näitä miehiä syötettiin ja juotettiin parhailla
antimilla kuin Baalin pappeja aikoinaan. Lopulta tuli aika mennä noitumaan kirkonkelloa ylös Yläneen läpi virtaavasta joesta. Miehet menivät pitäjäläisten kanssa sille kohtaa rantaa, missä vanhat asukkaat muistivat kätketyn kellon olevan upoksissa.

Pohjalaiset alkoivat koukkimaan seipäällä kelloa ylös ja pian yksi miehistä sanoi; "Kyllä mä tiedän, minkälaanen konsti se on kuin kelloi ylös tuloopi". Hän käski, jotta "veisatkaat nyt Ylönöön miehet se virsi 298, O hyvä Jumala jolta kaikki hyvyys tuloopi". Sillä aikaa miehet sanoivat "jotta me menöämme mettähään, konsti-pussiamme korjamahaan, ja kuin virsi loppuu, niin alkakaat sama virsi alusta aina loppuun asti".

Yläneen miehet tekivät työtä käskettyä ja istuivat nöyrästi rannalle kädet ristissä ja alkoivat veisaamaan; "O hyvä Jumala, jolta kaikki hyvyys tulee!".

Ja Pohjalaiset menivät menojaan metsään, tielle tiettömälle ja veivät mukanaan mitä vain saivat saalista. Yläneen äijäparat jäivät kuin nallikivelle veisaamaan ja ovat veisanneet monta vuotta ja veisaavat vielä veisaamistaan tänä päivänäkin. Eikä kello nouse ylös - eikä kuulu myös pohjalalaisia, vaan mihin hiiteen sitten lensivät kuin kotka?

Kuva: Henry Beauchamp Walters - Church bells of England

Kommentit

Suositut tekstit