Antti Ahlström

Tehtailija ja suurliikemies Antti Ahlström syntyi Merikarvian Yli-Kaasan talossa seitsemäntenä päivänä marraskuuta vuonna 1827. Hänellä oli kaksoisveli Frans, jota ei yleensä mainita Ahlströmistä kertovista jutuissa. Antin ja Fransin isä oli vuonna 1787 syntynyt Erik Johansson, joka taasen itse oli vuonna 1751 syntyneen merimies Johan Matsson Ahlströmin pojista.

Kun kauppaneuvos Ahlström kuoli toukokuussa 1896, julkaistiin sanomalehdissä monia muistokirjoituksia tämän teollisuuteemme merkittävimpiin tekijöihin kuuluvan miehen elämästä. Näistä otan tähän Uusimaa -lehdessä toukokuun 12. päivänä olleen kirjoituksen.

"Opintoja harjoitettuaan Porin ylialkeiskoulussa, kääntyi hän käytännölliselle uralle, sai naimisen kautta pienen omaisuuden yritystensä pohjaksi ja perusti pu
utavaraliikkeen, joka vuosien kuluessa laajeni laajenemistaan, jotta se jo kauan on ollut suurimpia maassamme. Toistakymmentä sahaa hän nyt omisti sekä useita rautatehtaita mm. Strömforsin rautatehtaan. Porin rautatiepuuhien alkuunpanija oli vainaja.

Isänmaallista mieltä ja jaloa sydäntä osoittavat ne monet ja suuret lahjoitukset, mitkä Ahlström tuon tuostakin on tehnyt sivistyslaitosten kannattamiseksi ja hyväntekeväisyyden tarkoituksiin. Antti Ahlström oli mm. Porvoon suomalaisen yhteiskoulun kannattaja.

Omalla kustannuksellaan on hän rakennuttanut yhdeksän kansakoulua ja niitä, valtion myöntämän avun ohessa, voimassa pitänyt. Suomalaisen teatterin kannattamiseksi on vainaja antanut melkoiset summat. Kuudentenakymmenentä ensimmäisenä syntymäpäivänään lahjoitti hän 60,000 markkaa köyhäinkassain perustamiseksi hänen omistamiinsa teollisuuslaitoksiin.

Katovuonna 1892 hän lahjoitti 50,000 markkaa hädänalaisten auttamiseksi. Paljon muitakin lahjoituksia on vainaja tehnyt. Niiden summa nousee ainakin 300,000 markkaan. Uudet suuret lahjoitukset olivat hänellä mielessä ensi syksynä vietettävien hopeahäittensä johdosta.

Vuosien 1877-1878 sekä 1891 valtiopäivillä Antti Ahlström edusti Porin kaupungin edusmiehenä. Suomalaisuuden edistämistä vainaja innokkaasti harrasti, iloiten sen voitoista. Vaikka oli rikkaaksi ja mahtavaksi noussut, ei hän koskaan suomalaista syntyperäänsä unohtanut eikä halveksinut, niin kuin tavallista on meillä tähän saakka ollut juuri liikemiesten keskuudessa.

Hilpeä oli Ahlström mieleltään ja aina hän uusia, rohkeita tuumia suunnitteli. Hän ei mitään esteitä tuntenut. Sellaisia liikemiehiä kuin hän oli, kaipaa köyhä Suomi ja sen tähden on hänen kuolemansa suuri vahinko isänmaalle.
"

Kommentit

Suositut tekstit