Rahat pankkiin

Kiskon Säästöpankin päämiesten ensimmäinen yleinen kokous pidettiin kunnanhuoneessa toisena päivänä tammikuuta 1889. Tällöin valittiin pankin johtokunta ja valituiksi tulivat kirkkoherra Jaakko Juselius, urkuri Juho Suominen, kunnallislautakunnan esimies Adolf Wiman, kauppias Hjalmar Hahnsson sekä tilalliset Karl Orenius, Valter Lindholm, Karl Öhman, Johan Nyman ja Johan Gustaf Ljufström.

Näin pankilla oli viralliset elimet sen toimintaa hoitamaan ja jo samana päivänä johtokunta kokoontui ensimmäisen kerran valiten esimiehekseen sekä kirjanpitäjäkseen Juseliuksen. Urkuri Suomisesta tuli varaesimies. Hänet valittiin myös sihteeriksi ja pankin asiamieheksi.

Kuukautta myöhemmin johtokunta päätti, että säästöpankki avataan ensimmäisen kerran rahojen vastaanottamista varten. Täksi tärkeäksi päiväk
si valitiin maaliskuun viimeinen lauantai eli 30. päivä vuonna 1889.

Tarvetta pankille oli, kuten elokuussa 1924 "tirehtööri" Suominen muisteli;

"40-50 vuotta takaperin oli säästöpankkeja ainoastaan suuremmissa kulttuurikeskuksissa. Lähimmät paikkakuntamme säästöpankeista olivat silloin Salossa ja Perniössä. Näitä sitten käytettiin täälläkin, kumminkin kunnallisten varain talletuksessa ja monet yksityisetkin, jotka olivat jo tulleet huomaamaan että myöskin raha, eikä ainoastaan maat ja metsät, saattaa kasvaa ja karttua, veivät liikenevät rahansa näihin säästöpankkeihin.

Veivätpä jotkut rahojaan Turunkin Säästöpankkiin. Mutta yleisesti, ja kumminkin pienten säästöjen omistajat, jotka eivät mielellään tehneet matkoja ja jotka eivät osanneet postinkuljetustakaan käyttää apunaan tässä suhteessa, säilyttivät niitä vaan piirongin laatikossa ja kaapissa, jopa joskus, varkaita peljäten, ulkohuoneissakin, ullakolla, tallinylisillä, vieläpä saunan pesässäkin, jossa lienevät joskus palaneetkin.

Yksityisille saattoi kyllä lainata, kenellä rahoja oli, eikä pankkilaitoskaan muuten pystyssä pysyisi, mutta tämäkään sijoittamistapa ei ollut oikein varma. Semmoisen sijoituksen saattoi joskus menettääkin eikä lainaajalta saanut aina rahojaan takaisin kuin olisi niitä tarvinnut ja jos laillista tietä oli vaatimus tehtävä, niin siinä meni paljon aikaa. Tämä oli yleisesti tunnettu."

Kommentit

Suositut tekstit