Renkivouti Vihdistä

Uudenmaan Pyhäjärven Haaviston kylässä vuonna 1802 syntynyt rengin poika Johan Fredriksson meni naimisiin melkein naapurissa sijainneen Kankurin talon tyttären kanssa. Nuorikko Ulrika Emanuelsdotter oli miestään viisi vuotta nuorempi.

Parisku
nta muutti viimeistään 1830-luvun alussa Vihdin Olkkalan kartanoon. Siellä Johan Fredrikistä tuli tilanhoitajan lähin apulainen eli renkivouti. Renkivoudin ohjauksessa taasen olivat torpparit, ulkopalvelijat ja esimerkiksi kartanon käsityöläiset. Lisäksi renkivouti vastasi myös torppareiden rengeistä ja piioista sekä muonatorppareista. Itse Olkkalan kartanossa asui ainoastaan sen omistaja tai hänen asettamansa muu isäntä. Kun Johan Fredrik tuli Ulrikansa kanssa Vihtiin, oli Olkkalan omistajana tiedemies Johan Gadolin. Herra Gadolin oli asettanut kartanonsa hoitajaksi "inspektori" Erik Johan Tallqvistin.

Johan ja Ulrika asuivat Olkkalan mailla olleessa Kuurin torpassa. Torpan nimessä on selvästi balttilainen kaiku. Todennäköisesti samannimisiä torppia oli kaksin kappalein, sillä eräs Gustaf Eriksson perheineen asui ainakin 1840-50 -luvuilla Kuurilla.

Olkkalan kartano sai uuden päärakennuksen vuosien 1843-1845 aikana ja tuolloin renkivoudilla on varmasti pitänyt kiirettä. Johan Fredrikssonin pitkä työura päättyi vuoden 1859 keväällä. Hänen kerrotaan eläneen raitista, siivoa ja nuhteetonta elämää ja sen takia Johanin katoaminen toukokuussa em. vuotta aiheutti suurta hämmästystä.

Sukulaiset, ystävät ja kylänmiehet etsivät häntä viiden päivän ajan, mutta mies pysyi piilossa. Vasta paljon myöhemmin saatiin selvyys Johan poissaoloon. Hän oli nimittäin mennyt syvälle metsään tekemään sysimiilua, mutta sitä sytyttäessä hän oli pudonnut sen sisälle.

Kun miilu oli sitten aikanaan jäähtynyt, löydettiin sen sisältä aikalaiskertomusten mukaan "miehen sydän ja joku luun muruinen hiilten seasta". Näin murheellisesti päättyi 57 vuotiaan kartanolaisen elämä.


Kommentit

Suositut tekstit