Posetiivi ja sen soittajat


NAPSAUTA TAUSTAMUSIIKKIA!

Elokuussa 1859 Ilmoitus-Lehti uutisoi tapansa mukaan Kuopion kaupungista yhtä ja toista mielenkiintoista. On hauska miettiä, mitä seuraavan artikkelin kirjoittaja olisi ajatellut vaikkapa Madonnan taannoisesta konsertista Jätkäsaaressa.

"Posetiiwi-hujellusta on nyt kaupungissamme oltu tilaisuudessa kuulla oikein kyllältä. Ulkomaalaiset owat aiwan yksissä tuumin päättäneet käydä Kuopiolaisia
ilahuttamassa posetiiwi soitollansa oikein monen ajan edestä; ja kyllä sitä nyt jo on niin paljo kuultukin, ettei kaiketi taas moneen aikaan mieli tehne kuulemaan, sillä menneellä wiikolla soi kaupunkimme kaduilla ja pihoissa näitä soittokoneita ei wähemmän kuin kolme yhtaikaa, ja parahiksi kuin nämät ennättiwät kadota, palkittiin wahinko taas tällä wiikolla kolmella samanlaisella.

Jonkun näiden muassa kulkee mies, joka näyttää kaduilla, posetiiwin soidessa, ruumiinsa wikkelyyttä ja toisen muassa waimo-ihminen, joka somalla laulullansa yhtähywin jokseenkin wiihdyttää kuulian
korwia."


Posetiivarit kulkivat 1800-luvulla esimerkiksi markkinoilla soittaen ajan suosittuja kappaleita. Rahaa he saivat myymällä onnenlehtiä, jotka olivat itseasiassa ennustuskortteja. Suomessa esiintyneet posetiivarit tulivat yleensä muista Pohjoismaista. Myöhemmin ilmaantui myös saksalaisia ja jopa italialaisia soittoniekkoja. Esimerkiksi Turun kaupungissa asui jo 1840-luvulla posetiivari Gustaf Wilhelm Bladin, jo
ka oli ilmeisesti saksalaista syntyperää.

Suomalaisten näppäryyttä kädentaidoissa osoitti eräs Kaarle Virtanen, joka asui Messukylässä 1890-luvulla. Hän oli jostain saanut aikanaan päähänsä rakentaa urkuharmonin. Vaikka valmiitakin harmoonien osia oli tuohon aikaan saatavilla, rakensi Kaarle kaiken aivan itse urkupilleistä lähtien.
Laitetta kuulemaan päässeet kertoivat, että "sitä ei siedä parsia" - eli laite oli varsin toimiva.

Urkuharmoonin jälkeen innostui Virtanen askartelemaan posetiivin parissa, vaikka ei ollut edes koskaan mokomaa vehjettä käsissään pidellyt. Taitavana käsityöläisenä hän joka tapauksessa sai rakennettua myös luultavasti ensimmäisen, suomalaisen posetiivin, jossa esikuvana oli ns. Ariston -malli (kts. alempi kuva).

Kommentit

  1. Muita aikaisia urkuharmonioiden tekijöitä esittelin blogissani vähän aikaa sitten http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2009/08/kansakoulun-aanimaailmaa.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit