Sana Juteinista

Jaakko Juteini syntyi talonpoikaisperheeseen Hattulan Rahkoilan kylässä vuonna 1781 perheensä kuudenneksi lapseksi. Hänen äitinsä oli Liisa Juhontytär, vuokratilan emäntä. Ensimmäisen puolisonsa kuoltua Liisa meni naimisiin renkinsä, Juteinin isän Heikki Mikonpojan kanssa. Tämä kuoli vuonna 1790, mutta Liisa lunasti tilan omakseen kahta vuotta myöhemmin.

Jaakko opiskeli Hämeenlinnan triviaalikoulussa, josta hän siirtyi Turun katedraalikouluun. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen hän oli Turun akatemiassa teologian oppilaana siirtyen myöhemmin humanistiselle puolelle. Juteini täydensi opiskelijan kapeaa leipää työskentelemällä säätyläisperheissä kotiopettajana.

Vuonna 1810 Jaakko Juteini erosi akatemiasta ilman loppututkintoa. Samoihin aikoihin ilmestyi hänen ensimmäinen teoksensa "Kirjoituksia Jak. Juteinilda", joka oli itseasiassa runokokoelma. Teoksensa avulla Juteini yritti päästä erääseen virkaan, mutta lopulta työpaikka löytyi vasta 1812 Haminan maistraatin väliaikaisena sihteerinä. Hyvin pian hän siirtyi vakituiseen työhön Viipurin kaupungissa, mihin hän tietysti muutti asumaankin.

Viipuriin oli perustettu kirjapaino 1814 ja siellä Juteini painatti seuraavien vuosien aikana kymmeniä eri kirjoja ja runovihkoja. Merkittävä osa niistä ilmestyi suomeksi. Hän vaati teksteissään parempaa asemaa suomen kielelle esittäen samalla kritiikkiä vallitsevia yhteiskuntaoloja vastaan.

vuonna 1826 Jaakko Juteini nai emännöitsijänsä, Katarina Margareta Blankin ostaen perheelleen asunnoksi kivitalon. Perheeseen kuului tosin vain yksi lapsi, poika Joel Jacob.

Kirjojen julkaisun Juteini lopetti 1820-luvun lopulla saatuaan syytteen uskontunnustuksen ja evankelisen opin vastaisista väitteistä. Syynä oli kirja "Anteckningar af Tankar uti Varianta Ämnen". Teoksen koko painos oli takavarikoitu ja 1829 kirjat poltettiin roviolla. Lisäksi Juteini joutui maksamaan sakkoja.

Seuraavan kymmenen vuoden aikana hän jatkoi työtään Viipurin maistraatin sihteerinä ja eläkkeelle jäänti huomioitiin kauppiaskunnan taholta merkittävällä rahalahjoituksella. Tästä uutisoi Sanan Saattaja Wiipurista seuraavaa;


Äskettäin mainitsimme tässä lehdessä, että Magistraatin Sihtieri J. Juteini edesmenneen helmikuun 17 p anottuansa wapautettiin pitkällisestä wirastansa jossa myös hänen elämänsä meno ja waiheet lyhykäisyydessä tiettäwäksi tehtiin, jonka lisäykseksi tällä kertaa ilolla panemme, että Juteini 26 p edesmennyttä kesäkuuta Magistraatissa wastaanotti Läänin kuvernöriltä yhden aiwan kauniisti raketun kansiniekan hopeamaljan, jonka tämän kaupungin Kaupias- ja Porwari-kunta hänelle lahjoitti kiitollisuudensa osoitukseksi hänen pitkällisen ja toimellisen palwelluksensa edestä.

Tämä malja, teetetty Pietarissa lähes 1500 ruplassa, painaa 11 naulaa, on sisältä kullattu ja ulkoa, paitsi muita kaunistuksia, yhdellä puolella warustettu Wiipurin kaupungin waakunalla ja toisella luettaan seurawaiset piirrokset:

Jakob Juteinille Wiipurin kaupungin sihtierille,
26 wuotisista waiwoistansa,
Kaupungin kaupiaskunta.
1840

Mitä hohtawa hopia,

Kuta kulta kiiltäwäinen,
Nepä muuttuvat moneksi,
Muistosi on muuttumaton.

Kommentit

Suositut tekstit