Tarina meriltä

Tarvasjoen Mäentaan kylässä asui 1820-luvulta lähtien kersantti Anders Wilhelm Spoof puolisonsa Sophia Elisabeth von Hansenin ja lastensa kanssa. Kersantti Spoof, joka sai lopulta ylennyksen vänrikiksi, oli kotoisin Lempäälän pitäjän Kukkolan ratsutilalta. Hänen veljenpoikansa Otto Reinhold Spoof työskenteli 1830-luvulla perämiehenä porilaisella laivalla Dygden. Tämän laiva joutui niin hurjiin seikkailuihin vuoden 1837 syksyllä.

Kun Dygden seilasi marraskuun yhdeksäntenä päivänä 1837 Atlantilla, törmäsi englantilaisen prikiin nimeltä Caledonian. Tämä laiva oli joutunut haaksirikkoon, jonka jälkeen se oli ajelehtinut avuttomana Irlannin länsipuolisilla vesillä. Ruokavarojen huvetessa oli laivalla ryhdytty epätoivoisiin tekoihin. Heikoimmassa kunnossa olevat miehet olivat antaneet muille luvan heidän murhaamiseksi. Jäljelle jääneet olisivat sitten juoneet tapettujen veren selvitäkseen itse. Juuri kun nuori laivapoika James Rimer oli tulossa vuoroon, ilmestyi Dygden paikalle ja nuorukainen säästi henkensä.

John Bonner Bristolista julkaisi tarinan lentolehtisessään "The Horrible Shipwreck of the Caledonia" vain kuusi päivää sen jälkeen, kun Otto Reinhold Spoof tovereineen oli tuonut kuusi henkiinjäänyttä kyseiseen satamakaupunkiin. Perämies Spoofin kerrottiin oman henkensä uhalla pelastaneen nuo onnettomat merimiehet varmalta kuolemalta. Laivan kapteenia David Cockia tai ketään muutakaan ei lopulta syytetty tapahtumista. Varsinaisia tappojakaan ei olisi ollut kuin yksi.

Sanomalehti Mercury puolestaan raportoi kahdesta murhasta. Lehti myös organisoi keräyksen turman uhreille ja pelastajille sekä antoi kunniaa Dygdenin kapteeni Thornbergille ja erityisesti Otto Reinhold Spoofille. Thornbergilta ja Spoofilta pelastusoperaatio oli erittäin rohkea päätös, sillä tuohon aikaan kauppalaivoilla ei ollut yhtään ylimääräistä miestä. Niinpä pieninkin erehdys pelastustoimissa olisi saattanut Dygdeninkin pulaan. Spoof saikin lopulta melkoisen summan rahaa kiitollisilta englantilaisilta.

Dygdenin tultua Bristolin satamaan 24. päivänä marraskuuta, oli vastassa ollut lähes koko kaupungin väestö. Erityisesti laivojen vuokraajat ja merenkulkijat kunnioittavat urheita suomalaisia. Tasan kaksi kuukautta myöhemmin pidettiin kirkossa suuri juhla, jota varten sinne oli tehty oma "ylenevä tila" kapteenia, perämies Spoofia ja kaupungin virkamiehiä varten. Pormestarin pidettyä puheen annettiin kapteenille koristeltu kukkaro, jossa oli 30 puntaa (lähes 800 silloista markkaa) kultarahassa. Näistä kymmenen puntaa oli tarkoitettu jaettavaksi Dygnenin miehistön kesken. Spoof sai kiikarin sekä 90 puntaa sisältäneen kukkaron. Monia muitakin puheita pidettiin ja jopa pormestarin rouva halusi sanoa sanansa antaen lopuksi Spoofille pronssisen kunniarahan. Thornberg ja Spoof saivat vastaanottaa runsaasti muitakin kunnianosoituksia ja vakuutusyhtiö Lloyd muisti muiden mukana taitavia merenkävijöitä kunniarahalla. Taitelijoitakin tämä tragedia innoitti ja niinpä miehemme saivat kivipiirroksen, johon oli kuvailtu pelastusoperaatio.

Otto Reinhold oli jo 13 vuoden iässä osoittanut taipumusta hurjapäisyyteen. Hänen isäänsä nimittäin puri susi Someron Talvisillassa 1827, mutta Otto ei jäänyt tilanteessa neuvottomaksi. Hän surmasi kylmäpäisesti suden kirveellään. Valitettavasti isä menehtyi jonkin ajan päästä saatuaan puremasta vesikauhun.

Otto Reinhold Spoof työskenteli merillä koko ikänsä, lopulta kapteenin arvolla. Hän kuoli Turun kaupungissa vuonna 1879.

Kommentit

Suositut tekstit