Suomalaisia Kiipillä

Massachusettsin osavaltiossa oli 1900-luvun alussa suomenruotsalaisia siirtolaisia enemmän kuin missään muualla Amerikassa. Yhdysvaltojen itäosien valtioista nimenomaan suomalaisia asui eniten juuri siellä.

Muutamia kymmeniä kilometrejä Bostonista pohjoiseen on Gloucesterin kaupunki, joka tunnettiin sata vuotta sitten erityisesti kalastajien paikkana. Kaupunki on lahden poukamassa ja sen pohjoispuolella olevan pitkän niemen nimesivät suomalaiset Kiipiksi.


Kiipillä oli tuolloin neljä kauppalaa, joista jokaisessa asui todella paljon suomalaisia. Itärannalla olivat Rockport ja Pigeon Cove, vastakkaisella puolella niemeä taasen Bay View ja Lanesville. Ensimmäisten maanmiestemme arvellaan tulleen kauppaloihin kesällä 1876. Saapuminen Kiipin niemelle ei ollut kovin arvokas.

Kävi nimittäin niin, että eräästä Bostonin satamassa olleesta laivasta karkasi seitsemän miestä ja samoihin aikoihin Kiipille tuli seitsemän outoa miestä. Poliisit arvelivat kyseessä olevan samojen kavereiden ja heitä lähdettiin hakemaan takaisin laivalleen.

Etsijät löysivätkin seitsemän avopäin, avojaloin ja paitahihasillaan ollutta miestä ruokapöydän äärestä eräästä talosta. Poliisit olivat varmoja, että nämä olivat heidän etsimänsä karkulaiset ja kohottivat revolverinsa uhaten ampua vastustelevia miehiä. Miehet luonnollisesti hätääntyivät tästä ja kaksi heistä pääsi pienessä sekasorrossa pakoon. Lopulta kaikki saatiin kiinni ja pistettiin ROckportin poliisin putkaan eli amerikansuomalaisittain "lakoppiin". Miehet olivat eri kopeissa eivätkä tienneet toisistaan ennen kuin alkoi kuulua suomenkielistä kiroilua joka puolelta. Lopulta eräs tyttö tuli pelastamaan vangit selittäen heidän olevan eri miehiä kuin Bostonin karkulaiset.

Vuoteen 1890 mennessä oli suomalaisten määrä kasvanut niin suureksi, että he perustivat Pigeon Coveen raittiusseuran nimeltä "Valon Leimu". Neljän vuoden päästä Kiipillä asui sitten jo yli 3000 Suomesta lähtenyttä siirtolaista. Kiipin suomalaisuuden loistoaika oli alkanut.

Vaikka aineelliset olosuhteet olivat erinomaiset, ei henkinen elämä kaikilta osin vastannut amerikkalaisten käsityksiä. Varsinkin juopottelu nousi pahaksi ongelmaksi. Sen kautta tappelut ja puukotukset olivat yleisiä harmeja. Kiipin kauppaloissa ei ollut kapakoita, mutta suomalaiset lähtivät joukolla Gloucesterin ravintoloihin. Niinpä kaupungin "lakopit" saivat tiheään asiakkaita maanmiehistämme.

New Yorkissa ilmestyneessä "Mercury" -sanomalehdessä ilmestyi eräs tarina, joka kuvaa hyvin amerikkalaisten käsityksiä suomalaisista;

Eräänä päivänä oli joukko kongressimiehiä Washingtonissa mennyt väsyttävästä ja ikävästä istuntohuoneesta alakerrokseen virkistämään itseään millä aineella kukin luuli sen paraiten voivansa tehdä. Sattumalta oli tuossa joukossa miehiä melkein joka suunnalta Yhdysvaltoja.

Yksi joi kahvia, toinen olutta, kolmas olutta jne.

"Miksi te juotte tuota karvasta ainetta?" kysyi eräs uusenglantilainen totia juovalta.

"Olen kai tottunut siihen kotona", vastasi toinen. "Eikä tämä mitään ole sen suhteen mitä meidän vuoristolaisemme juovat kotona Tennesseessä. Jospa kerran näkisitte heidän juovan ja olevan juovuksissa puhtaasta kotitekoisesta!"

"Luulen nähneeni paljon pahempiakin juoppoja kuin teidän Tennesseenne vuoristolaiset ovatkaan", sanoi uusenglantilainen, "pienessä Rockportin kaupungissa, jossa tapaan viettää kesälomani".

"Muutamia vuosia takaperin oli siellä tuskin yhtään muukalaista, mutta kun avattiin suuri kivimurskaamo, tulvi sinne kauhean paljon suomalaista työväkeä. He olivat hyvin erikseen olevaa väkeä ja asettuivat kaikki yhdessä asumaan muutamia maileja kaupungin pohjoispuolelle. Luonnollisesti vanhat asukkaat eivät juuri olleet mielissään heidän tulostaan ja oli heillä hiukan syytäkin tuohon vastenmielisyyteensä.

Koko viikon olivat nuo uudet tulokkaat ahkerasti työssään, mutta lauantai-iltana tulivat he aina kaupunkiin, ostivat viljalti puhdasta alkoholia ja menivät kotiinsa juomaan sekä päihtymään.

Juopumusta seurasi tietysti tappelu. Ja vaikka he tavallisesti käyttivät vain nyrkkejään, tekivät he toisilleen kuitenkin melkoisia vammoja. Voitte helposti käsittää kuinka lujiksi ihmisen nyrkki ja jäntereet kehittyvät, kun hän heiluttelee päiväkaudet raskaita käsivasaroita. Tuskinpa itse sirkuksen voimamieskään olisi antanut lujempia iskuja. Niin pian kuin tappelu alkoi suomalaiskaupungissa, saatiin siitä tietysti heti tieto Rockportiin.

Silloin lähti kaupungin sheriffi, kookas ja harteva mies, jonka merielämä oli karaissut ja rohkaissut katsomaan vaikka itse paholaistakin vasten naamaa, tarpeellisen apujoukon kanssa seipäät kädessä tappelupaikalle. He palasivat tavallisesti noin tunnin perästä takaisin, taluttaen kukin muassaan yhtä jäntevää suomalaista. Ja suomalaiset olivat putkassa maanantaiaamuun asti, jolloin he taas menivät rauhallisesti työhönsä."

Tarina on luonnollisesti kovasti liioiteltu, mutta kuvaa hyvin suomalaissiirtolaisia kohtaan tunnettua ennakkoluuloa. Paikallislehdessä kyseltiin "onko suomalaisilla tunteita?". Toimitus yritti täydellä vakavuudella selittää, että kyllähän niitä tunteita suomalaisillakin on, vaikka ne muuten ovat tuollaisia. Sikäläiset alkuperäisasukit olivat väsänneet ilkeitä sananlaskujakin maanmiehistämme tyyliin "kuusi suomalaista vastaa yhtä koiraa".

Kuvassa Rockportissa sijainneen Bodwell Granite Companyn kivilouhos, jossa myös suomalaisia oli töissä.

Kommentit

Suositut tekstit