analytics

Vähän Gartz-sukuisista

Gartz-nimen lähtökohta on todennäköisesti pomorinkielen (saks. polabish) sana ”garz”, ”linnoitus”, jonka juuri on länsigermaaninen "garder", "suojata, pitää hallussaan" (vrt. esim. nykyenglannin "guard"). Pomorit olivat länsilaavilainen heimo, joka keskiajalla asutti Itämeren etelärantaa ja perusti valtakunnan, josta myöhemmin tuli Pommerin maakunta (slaavilaiskielillä ”po more” tarkoittaa ”rannikon luona”).

Vaikka herttuakuntiin jaetulla valtakunnalla oli pomorihallitsijoita vielä 1600-luvulle asti, jäivät pomorit käytännössä kuitenkin jo satoja vuosia aikaisemmin saksalaisekspansion jalkoihin. Garz- sana jäi elämään paikkakuntanimissä. Garz/Gartz/Garze/Gaarz/Gartzigar- nimisiä, tai sanan sisältäviä (kuten Gaarzer See ja Garzberge) paikkakuntia löytyy edelleenkin nyky-Saksan alueella vähintään 14 kpl; Puolassa on lisäksi kymmeniä sanaan pohjautuvia nimiä, kuten esim. Gardziec, Garczegorze sekä Garzyn-/Gorz -alkuisia paikkakuntanimä. Manner-eurooppalaiset kaupungit ja kauppapaikat olivat keskiajalla lähes poikkeuksetta linnoitettuja (saks. Burg, ruots. borg, josta tulivat sanat ”Burger”, ”borgare”, ”porvari” eli ”linnoituksen asukas”), mikä selittää nimien runsauden.


Sana tai paikkakuntanimi mainittiin ensimmäisen kerran asiakirjoissa v. 928 muodossa ”von Garz”, kun saksilaisia Heinrich I:n johdolla siirtyi asuttamaan Brandenburgin (Braniborin) aluetta nykyisen Berliinin tienoilla. Vuonna 1165 sanottiin tanskalaisten kuningas Valdemarin johdolla voittaneen vendit ”Gardz-merellä” (”See von Gardz") ja Arkonan valloituksessa he taisteluitta miehittivät “Karentia-asutuksen linnoituksen vallit ja hävittivät siellä vendien jumalien Rugivitin, Porivitin ja Porenutin temppelit” (“Nach der Eroberung von Arkona besetzten die Dänen kampflos den Burgwall der urbs Karentia und zerstörten die dort befindlichen Heiligtümer der wendischen Gottheiten Rugivit, Porivit und Porenut”). Kyseessä lienee ollut Rügen-saaren Gartz-kaupunki, joka 1232 asiakirjoissa oli nimimuodoltaan Charenz, 1314 Garz ja 1327 Chartz.

Vakiintuneita lisä- ja sukunimiä alettiin käyttämään saksalaisella kielialueella noin 1000-luvun alussa, usein viitteenä kotipaikkakuntaan (esim. von Gartz, “gartzilainen”). Varhaismainintoja Gartz-nimisistä henkilöistä löytyy vuosilta 1229, 1236 ja 1243 (Ratimer de Gardez); 1249, 1269, 1278 ja 1284 (Gardiz); 1319 ja 1338 (Gartz); 1320 (Garz); ja 1321 (Gards). Eräs Hermann von Gartz, porvari Salzwedelissä, mainittiin 1337 ja eräs Dietrich Gartz oli raatimies samalla paikkakunnalla. Hoyer Gartz, kämneri Salz-wedelissä, eli 1500-luvun alussa ja Johann Gartz oli raatimies samalla paikkakunnalla samoihin aikoihin. Hermann Gartzin tiedetään eläneen Seehausenissa 1400-luvun alussa ja eräs Caspar Gartz oli Magdeburgin tuomiorovasti 1500-luvun alkupuolella. Nimi ilmestyi myös aatelisnimenä (von Gartz und Rietza) 1500-luvun loppupuolelta lähtien. Koska ”garz”-johdannaisia paikkakuntanimiä on edelleenkin runsaasti, on melko todennäköistä, etteivät kaikki Gartzit (sekä muut nimiversiot) ole toisilleen alun perin sukua, vaan nimeä on otettu käyttöön usealla paikkakunnalla tai eri ajankohtina toisistaan riippumatta.

Nimi Gartz (sekä muodot Garz, Gaarz, Garzke jne.), esiintyy nykyään Saksan lisäksi ainakin Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Ranskassa, Hollannissa, Sveitsissä, Espanjassa, Puolassa, Venäjällä, Etelä-Afrikassa, USA:ssa, Meksikossa ja Brasiliassa. Esim. Saksassa asui Gartz-nimisiä henkilöitä 458 taloudessa vuonna 2002.

Mielenkiintoista kyllä, nimi Gartz esiintyi jo keskiajalla Suomessakin, jolloin asemies, vouti Konrad eli Kort Gartz asui täällä. Kort oli vouti Raaseporin linnaläänissä, esim. 1420-luvun puolessavälissä hän allekirjoitti asiakirjoja Raaseporin linnaläänin voutina (”hovetman till Raseborg”). Ajankohta voisi viitata yhteyteen samoihin aikoihin vakiintuneeseen Kalmarin unioniin, jolloin Ruotsiin ja Suomeen tuli paljon aseväkeä Tanskasta ja saksalaiselta kielialueelta.

Kort perusti perheenkin Suomeen, koska hänellä oli ainakin tytär, joka avioitui täällä vouti Henrik Görieshagenin eli Görtzhagenin kanssa. Tytär lienee kuollut nuorena, sillä Görieshagen avioitui uudelleen vuoden 1436 jälkeen tai vuoteen 1442 mennessä. Aikakauden niukasta asiakirjamäärästä johtuen ei tiedetä, jättikö Kort geenejään Suomeen. Nimeään hän ei kuitenkaan jättänyt, sillä meni noin viisi miespolvea ennen kuin Gartz-nimi taas ilmestyi Pohjolan perukoille.

Ruotsissa 1800-luvulta lähtien on tehty sukututkimuksia Pohjolan Gartzeista ja alkupolviltaan näihin tukeutuen Suomessakin vuonna 1965. Tutkimuksissa on Pohjolan Gartien esi-isäksi laitettu Erik, joka asui Pommerin Rügen-saaren 1550-luvulla ja mahdollisesti sai nimensä siellä olevan Gartz-kaupungin mukaan. Erik (tai hänen poikansa Erik ja Didrik) ei nähtävästi esiinny aikalaisasiakirjoissa, joten tietoihin Erikistä ja hänen pojistaan kannattaa suhtautua hieman varovasti – tiedot ovat ilmeisesti oletetun Didrikin ruotsalaisten jälkeläisten vasta huomattavasti myöhemmin antamia ja sisältävät muutamia kummallisuuksia.

Erikin etunimeltään saman niminen poika Erik Gartz muutti Ruotsiin ja oli kauppias Arbogassa Ruotsin sisämaassa, järvireitin varrella noin 120 km Tukholmasta länteen. Kauppiasta ehkä kiinnosti metalli- tai asekauppa, sillä Arbogassa laivattiin sisämaan rautaa lähteväksi ulkomaille ja siellä oli Kustaa Vaasan perustama asetehdaskin. Suomalaisessa sukutukimuksessa sanotaan, että Erikillä oli Arbogassa syntynyt poika Michael Erici Gartz(ius), josta tuli suomalaisen sukuhaaran kantaisä. Ruotsalaiset tutkimukset taas sanovat Erikin muuttaneen edelleen Suomeen ("...av vilka Erik flyttade till Sverige och därifrån till Finland...", Svensk släktkalender 1938, s. 312).

Arbogassa asuneen Erikin veli Didrik taas oli ollut sotilas Italiassa, Ranskassa ja Hollannissa, ennen kuin hänkin, asuttuaan ensin Hampurissa, tuli saksalaisten palkkasoturien päällikkönä, ”hauptmann”) Arbogaan 1592 ja kuoli siellä 1617, yli 60 vuoden ikäisenä. Didrik oli ollut aviossa Hampurissa nimeltä tuntemattoman vaimon kanssa, joka oli kuollut ennen Didrikin tuloa Ruotsiin. Ruotsissa Didrik solmi uuden liiton, vaimon nimi oli Dorotea Gregersdotter. Didrik ja Dorotea saivat kaksi poika. Toinen jää tuntemattomaksi; toisen nimi oli Mathias Gartz, kauppias Arbogassa. Mathiaksella ja hänen vaimollaan Dorotea Johansdotterilla oli poika Johannes Mathiae Gartzius (n. 1617-1682 Turku, puoliso 1653 Kristina Ekenberg, s. 1632), joka eli suurimman osan elämäänsä Turussa. Johanneksen ja Kristinan poika Johan muutti takaisin Ruotsiin ja tuli, näin pienen Suomen-mutkan kautta, ruotsalaisen Gartz-haaran varsinaiseksi kantaisäksi.

Suomeen muuttanutta kauppiasta Erik Gartzia ei enää tavata mistään, mutta hänen poikansa Michael Erici (Gartzius tai Gartz), eli Mikael Eriksson Gartz (joka suomalaisessa tukimuksessa sanottiin syntyneen Arbogassa), oli vuoteen 1593 mennessä kappalainen Lapinjärvellä (Lappträsk) itäisellä Uudellamaalla, jolloin hän muun Suomen papiston kera Turussa allekirjoitti ns. Upsalan päätöksen. Näin hänestä tuli Suomen-haaran vanhin varmasti tunnettu jäsen.

Lapinjärvi, suomen- ja ruotsinkielen rajamaa, mainittiin jo 1414 Pernajaan kuuluvana kappeliseurakuntana; omaksi pitäjäksi ja kirkkoherrakunnaksi se oli tullut 1575. Silloin kuului Lapinjärven seurakuntaan myös Artjärven kappeli, joka erotettiin omaksi kirkkoherrakunnaksi 1865. Seurakunta toimi kaksikielisenä vuoteen 1950 asti, joilloin se jaettiin ruotsin- ja suomenkieliseen seurakuntaan. Lapinjärven seurakunnan pappisluettelossa Michael Erici esiintyy aikajärjestyksessä toisena (tunnettuna) kappalaisena sukunimellä Gartzius ja järjestyksessä viidentenä kirkkoherrana nimellä Gartz. Niihin aikoihin papeista kuitenkin harvemmin käytettiin sukunimeä – koulua käyneenä Michael itse käytti tarvittaessa luultavasti edellistä, latinalaistettua, muotoa.

Vuodesta 1604 alkaen Michael mainittiin kirkonkylän Kycklingsin tilan haltijaksi. Hänet nimitettiin Lapinjärven kirkkoherraksi 1624 mennessä ja hän jatkoi siinä virassa lähes kuolemaansa asti. Hänellä oli 1639 eläimiä seuraavasti: 2 hevosta, 12 nautaa ja 4 lammasta.

Määrä on aavistuksen suurempi kuin keskikokoisessa uusmaalaisessa maatalossa niihin aikoihin, joten tilan tuotolla ja papin tuloillaan hänen on täytynyt tulla hyvin toimeen. Tosin hänellä oli riitaa Pernajan vouti Heiden Vilkenin kanssa seurakunnan kymmenyksistä, josta Michael valitti menestyksekkäästi kenraalikuvernööri Nils Bielkelle.

Michael allekirjoitti Lapinjärven seurakunnan osalta mm. vuoden 1630 ruotuluettelon (roteringslängd), vuoden 1639 kymmennysluettelon (tiondelängd) sekä vuoden 1645 henkikirjan (mantalslängd). Michael kuoli 1647. Hänellä oli ainakin lapset:

1.Erik Michaelis Gartz, mainittu 1634, isänsä apulainen, apupappi (adjunct), allekirjoitti Lapinjärven kymmennysluettelon 1646, kappalainen Lapinjärvellä 1651, puoliso Brita Påvelsdotter; heillä oli poika Henrik, joka oli lukiolainen Viipurissa ja kuoli siellä 1671, ”haudattiin kirkkoon”.

2.Henrik Mickelsson Gartz, ratsutilallinen Mickelspiltomin kylässä, lautamies, main. 1634, 1661, puoliso Barbro Jakobsdotter.

3.Margareta Mickelsdotter Gartz, haudattu Nevanlinnaan.


Kuvassa itäisessä Saksassa sijaitsevan Gartzin kaupungin vaakuna.

Kiitos RR!

1 kommentti:

  1. Gartzius, Johannes Magni
    Asessori, Turun Hovioikeudenneuvos, tohtori, s. Ruotsi, k. 2.4.1682 Turku.

    Henkilöteksti:
    Syntyjään ruotsalainen Gartzius oli ensimmäinen henkilö, joka Suomessa puolustetun oman väitöskirjan nojalla saavutti oikeustieteen tohtorin harvinaisen arvon. Johan Gartzius toimi pitkään stipendiaattina (1645 - 1651) puolustaen tuona aikana muun muassa erinäisiä harjoitusväitöskirjoja pääopettajansa Michael Wexioniuksen johdolla, kuten ajan tapa oli. Hänen tohtorinväitöskirjansa De judiciis koski prosessioikeutta, etenkin tuomioita. Tutkimus pyrki palvelemaan sekä opetusta että käytäntöä, vaikka olikin tosiasiassa täysin roomalaisoikeudellinen. Ruotsin kansallinen lainsäädäntö oli - Wexioniuksen "piirissä" ja tuohon aikaan muutenkin - vain näennäinen lähtökohta tieteelliselle sääntöjen kehittelylle lain sivuitse ja ylitse. Gartzius käytti etenkin Vultejuksen laajalle levinnyttä oppikirjaa. Gartziuksen oppineet harjoitusväitöskirjat eri aiheista (De feudis, 1648); De jure sacro, 1648) olivat sisältäneet paljon enemmän ulkoisia oppineisuuden osoituksia kuin tohtorinväitöskirja, jota Gartzius puolusti 26.5.1650, promootion seuratessa 14.6.1650. Heti väittelynsä jälkeen Gartzius sai kuninkaallisen lupauksen Wexioniuksen virkojen "perijäksi". Tässä toivossa Gartzius jatkoi yhtäältä prosessioikeudellisia tutkimuksiaan (De judiciis in genere, 1652, De personis judicium constituentibus earumque jurisdictione, 1652), mutta toisaalta pyrki pätevöitymään odotusoikeutensa tarkoittamaan valtio-opin ja historian professuuriin kirjalla etiikan tärkeimmistä opeista ja oppiriidoista (1653). Tätä tutkimusta on pidetty Gartziuksen oikeustieteellisten tutkimusten alapuolelle jäävänä. Gartzius ei saavuttanut akateemisia tavoitteitaan, sillä kun hän otti vastaan melko vaatimattoman sihteerintoimen hovioikeudessa, odotusoikeuden professuurin katsottiin ilmeisesti rauenneen.
    Vaikka Gartzius oli arvostetun (joskin omavaltaisen ja riitaisan) hovioikeuden jäsenen, tohtori Wigelius-Ekenbergin, vävy, virkauralla eteneminen kävi yllättävän hitaasti. Asessuuri viipyi. Tänä aikana Gartzius suistui juopotteluun. Kun hänet 1680 erotettiin virantoimituksesta, perusteluna ei ollut pelkästään esiintyminen päihtyneenä hovioikeudessa, vaan myös Jumalan huoneessa, kirkossa, ja edelleen nykyaikaisia asioita mieleen tuoden se, että hän oli ottanut vastaan kestitystä hovioikeudessa vireillä olevien juttujen asianosaisilta. Hannu-Tapani Klami
    Liitetiedot
    Johan Gartzius S 1620, K 1682. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Helsingin yliopisto 1640 - 1990, 1. osa. 1987: M. Klinge ym, Kuninkaallinen Turun akatemia 1640 - 1808; H-T Klami, Oikeustiede Ruotsin vallan aikana I : aika ennen isoa vihaa. 1981.
    .
    Isä: Gartzius, Matthias
    porvari Arbogassa, Ruotsissa.
    Äiti:
    Vihitty


    Puoliso: Vihitty
    Ekenberg, Christina Petrusdotter
    s. 2.11.1632 Turku, k. 17.02.1689 Turku. Isä: Ekenberg, Petter Wigelius, Petrus Laurentii
    Turun hovioikeuden asessori, "N:o 25 bland Assessorer", pormestari, s. 15.10.1603 Köping, k. 1656 Turku.
    Äiti: Christina Eriksdotter
    k. 1677 .
    Vihitty 19.9.1631

    Lapset:
    1) Barbro
    s. 1659 Turku, k. 07.02.1708 Sääksmäki, Toppola.
    Puoliso: Vihitty
    Kaarle Kaarlenpoika Ruuth, Ruuth, Carl Carlsson
    Ratsumestari, Sääksmäen Rapolan ja Toppolan isäntä, s. 1650 Sääksmäki, k. 27.5.1716 Ruotsi.
    2) Sara

    Täällä Pirkanmaalla löytyy jälkeläisiä laajemmaltikin.

    VastaaPoista

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus