Kummitustarina Turusta

Vuodenvaihteessa 1851/52 kerrottiin Turussa hurjaa kummitustarinaa. Koska tarina kokonaisuudessaan antaa hauskan kuvauksen kansamme taikauskoisuudesta, on se syytä kertoa nykypolvillekin.

Eräässä kaupungin pohjoispuolella olevassa talossa kuoli eräs itsellismies, joka oli asunut vuokralaisena talossa. Miehen hautaamisen väitettiin olevan mahdotonta, sillä arkkuun pantuna mies nousi sieltä aina uudestaan ja uudestaan ylös. Yhtenä aamuna talon väki oli mennyt kynttilänvalossa siihen huoneeseen, missä ruumista säilytettiin. Heidän tarkoituksenaan oli laittaa vainaja asianmukaisesti arkkuunsa.

Kun he olivat avanneet kyseisen kamarin oven, olikin vainaja juossut heitä vastaan vuoteeltaan. Sisään tulossa olleet eivät jääneet ihmettelemään outoa näkyä, vaan painelivat pää kolmantena jalkana pakoon kiittäen Luojaansa päästessään ehjänä pois.

Pakenijoiden huudot ja vauhti herättivät naapuritalojenkin asukkaiden huomion, sillä he luulivat talon olevan tulessa. Niinpä kuolleen miehen asunnolle kokoontui kohta isompi joukko kaupunkilaisia. Kun asian todellinen laita selvisi, päättivät läsnäolijat mennä joukolla sisälle
huoneeseen. Nyt ruumis saatiin kuin saatiinkin arkkuun tukevasti ja yleinen mielipide oli, että asukkaat olivat todellakin nähneet aidon kummituksen.


Tarina on aivan tosi, mutta katsotaanpa sitä hetki hieman toisesta suunnasta ja lisätään hieman faktoja.

Samaan taloon oli edellisenä iltana tullut kaksi matkalaista, joille ei kerrottu vainajasta mitään. Heidät oli sijoitettu nukkumaan sen huoneen viereen, missä kuollutta säilytettiin. Levättyään yönsä rauhallisesti oli toinen miehistä lähtenyt aamuyöstä ulos toimilleen. Takaisin tullessaan hän oli hämärässä erehtynyt ovesta ja tullut samaan huoneeseen kuolleen kanssa. Nähtyään miehen hahmon makaavan lavitsalla, oli hän luullut tätä toverikseen ja paneutunut takaisin makuulle.

Yritettyään puhua toiselle, oli matkalainen huomannut tämän hyvin hiljaiseksi. Hänen yrittäessä nousta tutkimaan asiaa tarkemmin, tulivat em. henkilöt ovesta sisälle. Kynttilöiden valossa matkalainen huomaa erehtyneensä huoneesta, mutta siinä vaiheessa sisääntulijat ovat jo rynnänneet ulos. Matkalaisemme jatkoi matkaansa viereiseen huoneeseen ja asettui uudelleen levolle. Päivän tultua miehet jatkoivat yhdessä matkaansa.

Näin kummitus sai luonnollisen selityksen ja vainajakin pääsi kunniallisesti hautaansa hieman myöhemmin.


Kuva "There appeared, also, the dim outline of a white face" by Charles Green Bush - NYPL Digital Gallery

Kommentit

Suositut tekstit