Tarmokas Porthen

Marraskuun viimeisenä päivänä 1907 menehtyi Marttilan Loven kylän Knaapin ratsutilan isäntä Matti Porthen äkillisesti. Hän oli syntynyt samassa talossa 50 vuotta aikaisemmin ja ottanut tilan isännyyden vuoden 1887 paikkeilla. Hänen vanhempansa Matti Matinpoika Porthen ja Anna Lisa Hemberg olivat lähettäneet Matin nuorena poikana Jyväskylän seminaariin, mutta opintie ei maistunut hänelle. Näin koulunkäynti jäi kesken ja Matti Porthen päätti jäädä kotipitäjäänsä.

Isä Matin valistuneisuutta osoittaa sekin että hän oli toinen marttilalainen paikallisen paloapuyhdistyksen eli nykyisen Lähivakuutuksen perustamiskomitean jäsenistä Hirvaksen Mikko Erkinpojan kera. Tämä tapahtui heinäkuussa 1868 poika Matin ol
lessa 11 vuoden ikäinen. Lähivakuutus onkin pitäjän vanhin yritys ja yksi koko maamme vanhimmista.

Äiti Anna Lisa Hemberg oli sen Israel Hembergin tytär, joka aikanaan osti Kosken Tl Tuimalan Isotalon rusthollin kolmanneksen ja hieman myöhemmin Liedon Vanhalinnan ikivanhan tilan. Israel Hembergin neljästä tyttärestä Amanda meni naimisiin erään Gabriel Löyhän kanssa, joka myöhemmin muutti sukunimensä Vanhalinnaksi.

Matti Porthen nuorempi opittiin pian tuntemaan hiljaisena sekä vaatimattomana miehenä, joka saavutti kanssaihmistensä luottamuksen. Hänen eittämättömiä kykyjään hyödynnettiin lukuisissa yksityisissä ja kunnallisissa luottamustoimissa. Hän ehti olla jäsenenä kansakoulun johtokunnassa, säästöpankin hallituksessa, kirkkoraadissa sekä toimia kihlakunnan lautamiehenä ja lainakirjaston hoitajana. Nuorsuomalainen puolue oli lähellä hänen sydäntään ja hänen esimerkkinsä sai monet marttilalaiset tajuamaan laillisuuden merkityksen sortovuosien aika ajoin ankarissa oloissa.

Kun viesti kuolemasta oli levinnyt, piti paikallisen säästöpankin hallinnon puheenjohtaja E. Sjöman muistopuheen hallituksen kokouksessa. Näitä muistosanoja kerrotaan hallituksen jäsenten kuunnelleen seisaaltaan. Matti Porthenin kuolemaa jäi suremaan vaimo Ida Wanhalinna, kuusi lasta sekä erittäin laaja ystäväpiiri.

Ison Knaapin tilan hoitaminen oli vaativaa työtä ja leski Ida päättikin seuraavan vuoden alkusyksystä pistää talon myyntiin. Esimerkiksi Turun Sanomissa julkaistussa ilmoituksessa kerrottiin tilan tulevan kaupattavaksi julkisella, vapaaehtoisella huutokaupalla. Kahteen osaan jaetun Knaapin kokonaisala oli 60 tynnyriä viljelyskelpoista savi- ja multamaata, jonka lisäksi tuli päätilan 100 tynnyrinalan osuus.

Kommentit

Suositut tekstit