Kuolemantuomioita ja metsään haudattuja

Heinäkuun puolivälissä 1780 oli eräs värvätty, tenholalainen sotamies, Olof Malmbäck tullut Pohjan pitäjän Åminnen kartanon mailla sijainneeseen krouviin. Krouvinpitäjä Johan oli hänen hyvä ystävänsä, joten yösijan Olof sai samasta sängystä kuin itse krouvari. Olof Malmbäckin puoliso Greta Thomasdotter oli jäänyt kotitorppaan Finbyn Yttergårdissa.

Yön aikana Olof sai mielipuolisen kohtauksen ja löi ystävänsä, krouvinpitäjä Johanin kuoliaaksi. Tästä teosta oikeus näki nopeasti yhden ainoan rangaistuksen, kuolemantuomion. Aivan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, määrättiin murhaaja myös teilattavaksi.

Näihin aikoihin oli Pohjan pitäjän vanha teilauspaikka tullut liian lähelle kasvanutta asutusta. Tämän takia oli luultavaa, että Malmbäckin teloituslava pystytettiin uuteen paikkaan, Lillforstin kruununtilan maille Skurun sillan ja korkean mäen väliseen tasanteeseen. Paikalle kutsuttu pyöveli katkaisi ensin Olofin käden, jonka jälkeen piilukirves löi hänen päänsä poikki. Lopuksi ruumis, käsi ja pää naulattiin puuhun varoitukseksi muulle kansalle ajan armottomista laeista.

Reilut 20 vuotta myöhemmin toinen tenholalainen kohtasi pyövelinsä samalla paikalla. Palvelijatar Juliana Wijssman oli tuomittu murhapoltosta ja varkaudesta. Mestauksen jälkeen hänen ruumiinsa haudattiin Pohjan kirkkomaan laitaan, arvottomaan paikkaan, mikä oli varattu pahimmille rikollisille. Siunattuun kirkkomaahan heitä ei saanut haudata.

Pyöveli saattoi saada myös muita tehtäviä kuin pelkkiä teloituksia. Vuoden 1799 välikäräjillä annettiin pyövelille määräys viedä itsemurhan tehnyt Anders Björk Kuovilan kylästä metsään ja hautaamaan tämän sinne. Björk oli ampunut itsensä vaikka ei ollut "olematta poissa järjeltään", kuten oikeus asian totesi.


Kommentit

Suositut tekstit