analytics

Suomen ensimmäinen kuolemaan johtanut sähkötapaturma

Heinäkuun 21. päivä vuonna 1897 tapahtui Kotkan Jumalniemen sahalla ensimmäinen kuolemaan johtanut sähkötapaturma. Tämän Kymin pitäjän puolella aikoinaan sijainneen sahan oli perustanut kauppaneuvos Carl Henrik Ahlqvist (1825-1909), joka toimi sahanomistajana, puutavarakauppiaana ja laivanvarustajana pitkän uransa aikana. Jumalniemen hän myi lopulta 1895 Halla Osakeyhtiölle.

Heinäkuisena iltapäivänä työmies Jeremias Leskinen oli saanut kahden muun miehen kanssa tehtäväkseen laittaa kannen eräisiin nostokoneiden sähkölaitteisiin. Kun kone laitettiin uudelleen käyntiin, oli Leskistä ja kahta muuta käsketty poistumaan laitteen läheisyydestä. Pian heidät kuitenkin kutsuttiin jatkamaan työtään. Leskinen, tietoisena sähkövirran vaarallisuudesta, varoitti toveriaan koskemasta johtoihin. Jostain syystä hän itse tarttui sähkökaapeleihin. Hän ei siis saanut tappavaa sähköiskua varomattomuuttaan, vaan jonkun ilmeisen tapaturman vuoksi. Paikallislehti ihmetteli asiasta raportoidessaan sitä, miksi työmiehiä ylipäätään laitetaan työskentelemään noin voimakkaiden ja eristämättömien johtojen parissa.

Lehti myös muistutti "julistuksesta työntekijöiden suojelemiseksi", jonka 15. pykälä sääti, että erityisellä merkillä piti ilmoittaa jo sammutetun laitteen uudelleen käynnistämisestä. Koko konetta ei olisi saanut käyttää, ennen kuin vaarallinen johto olisi saatu suljetuksi koteloonsa. Vielä vuonna 1895 työnantaja ei ollut millään tavalla korvausvelvollinen työtapaturmista ja niinpä Leskisen viisi lasta ja leskivaimo tulisivat olemaan lujilla. Juridisen vastuun tilalle lehdistö kaipasi moraalista vastuunkantoa. Vaikka asiasta nimittäin pidettiin virallinen poliisitutkinto, ei siihen kutsuttu vainajan omaisia. Kotkan Sanomat kaipaisi virallisen tutkinnan lisäksi ammattitarkastajaa pitämään omaa tutkintoaan. Tämä olisi perusteltua jo siitä syystä, että sähköä käytetään yhä enemmän energianlähteenä teollisuudessa.

Leskinen, tietoisena sähkövirran vaarallisuudesta, varoitti toveriaan koskemasta johtoihin. Jostain syystä hän itse tarttui sähkökaapeleihin. Hän ei siis saanut tappavaa sähköiskua varomattomuuttaan, vaan jonkun ilmeisen tapaturman vuoksi. Paikallislehti ihmetteli asiasta raportoidessaan sitä, miksi työmiehiä ylipäätään laitetaan työskentelemään noin voimakkaiden ja eristämättömien johtojen parissa. Lehti myös muistutti "julistuksesta työntekijöiden suojelemiseksi", jonka 15. pykälä sääti, että erityisellä merkillä piti ilmoittaa jo sammutetun laitteen uudelleen käynnistämisestä. Koko konetta ei olisi saanut käyttää, ennen kuin vaarallinen johto olisi saatu suljetuksi koteloonsa.

Vielä vuonna 1895 työnantaja ei ollut millään tavalla korvausvelvollinen työtapaturmista ja niinpä Leskisen viisi lasta ja leskivaimo tulisivat olemaan lujilla. Juridisen vastuun tilalle lehdistö kaipasi moraalista vastuunkantoa. Vaikka asiasta nimittäin pidettiin virallinen poliisitutkinto, ei siihen kutsuttu vainajan omaisia. Kotkan Sanomat kaipaisi virallisen tutkinnan lisäksi ammattitarkastajaa pitämään omaa tutkintoaan. Tämä olisi perusteltua jo siitä syystä, että sähköä käytetään yhä enemmän energianlähteenä teollisuudessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus