Heikki Heikkilä - suomalaisen sisun perikuva

Marttilan Maunulan kylän Isotalon Välimaan torpassa syntyi joulukuussa 1818 poikalapsi, jolle vanhemmat Juho Heikinpoika ja Leena Matintytär antoivat nimen Heikki. Noin kolmenkymmenen vuoden iässä tämä Heikki löysi vaimokseen Leena Heikintyttären, joka oli Simalassa asuneen seppä Roligin viidestä lapsesta keskimmäinen.

Heikki ja Leena asettuivat asumaan Ruskolaisten kylän Neuvon l. Anttilan talon maille torppareiksi. Siellä heidän lapsikatraansa kasvoi tasaiseen tahtiin ja vuoteen 1861 mennessä oli päivänvalon nähnyt kuusi pienokais
ta. Näistä kaksi nuorinta kuoli aivan pienenä. Vuosisadan loppupuolella isä Heikki otti käyttöön sukunimen Heikkilä, joka samalla oli hänen torppansa nimi.


Heikki Heikkilä kuoli vuoden 1900 syksyllä, nelisen vuotta vaimonsa poismenon jälkeen. Tammikuussa 1901 ilmestyi Uusi Aura -sanomalehdessä hänen ystävänsä tekemä muistokirjoitus. Kirjoittaja luonnehti Heikkiää "korvenkulkijaksi", sillä vielä 80-vuotiaana tämä asteli kotoaan puolitoista peninkulmaa pitkän metsän läpi ja oli perille päästyään reipas ja iloinen kuin vasta levolta noussut". Tämä johtui ystävän mukaan siitä, että Heikki Heikkilä oli jo 60 vuotta sitten käsittänyt ja omistautunut Jumalan autuaaksi tekevälle voimalle. Sen avulla hän oli pystynyt hylkäämään kaiken jumalattoman menon ja elänyt raittiisti sekä siveästi koko elämänsä.

Heikkilä oli nuoruudessa joutunut "kaulaansa myöten ongelmiin", mutta käytyään mm. Pöytyällä kuuntelemassa sikäläistä kirkkoherra Hedbergiä, oli hän saanut uskonnollisen herätyksen. Heikkilällä oli tapana uskonveljiensä kanssa matkata metsien läpi kolmisen peninkulmaa Pöytyän kirkolle sanaa kuulemaan. Näiden kulkueiden sanottiin olleen suorastaan juhlallisia. Samoin hän kävi Perttelissä ja Sauvossa saakka katsomassa toista tunnettua saarnaajaa, herra Hjerpeä.


Jossain välissä Heikki Heikkilä joutui ongelmiin torppansa isännän kanssa ja tämän seurauksena hän menetti koko omaisuutensa raamattuaan myöten. Samalla omin käsin raivatut torpan pellot joutuivat muille. Niinpä hän 79 vuoden iässä rakensi itselleen kaksi huonetta käsittäneen asunnon kivikellarin kera. Tätä tehdessä hän sairastui kolmesti, mutta ei koskaan hellittänyt. Näin aikalaiskuvauksen mukaan Heikkilästä voitiin vain yksinkertaisesti todeta; "Mikä suomalainen sitkeys ja tarmokas elon voima".

Kommentit

  1. Sukututkimus on kiehtova harrastus. Voisiko tuota blogin tekstin kokoa vähän suurentaa pykälällä? On nyt aika pientä tuhrua niin pitää melkein nenä olla kiinni ruudussa jos mielii lukea.

    VastaaPoista
  2. Katsotaan - pitää kokeilla.

    Tietysti voit ainata suurentaa tekstiä selaimen asetuksista.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit