Hieman varhaisesta Blåfield -suvusta

Bengt Jönsson oli asemies ja porvari Turussa. Hänen isänsä oli mahdollisesti se Jöns Bengtsson, joka mainittiin Maskun kihlakunnantuomarina 1438, sinettitodistajana Turussa 1442 sekä maaoikeuden jäsenenä. Bengt sai uskollisuudestaan ja palveluksistaan rälssikirjeen 3valtionhoitaja Sten Sturelta Turun linnassa 12.11.1476. Rälssikirjeessä oli myös selostettu Bengtin vaakunan ulkomuoto: "sinisellä pohjalla leijonanpää, kieli ulkona, kypärässä kaksi lippua, vesilehti kummassakin lipussa".

Bengt toimi laamannina ainakin 1477. Hänen vaimonsa oli Beata Eriksdotter, keskiaikaista Tavast -sukua. Vuonna 1479 antoi pariskunta Beatan vanhempien suostumuksella tämän perintötilan Nousiaisten Poutusen vaihtokaupassa Naantalin luostarille, saaden tilalle kivitalon Turussa. Talo sijaitsi Kirkkokadulla, torin itäisessä kulmassa ("... vedh torgeth a Kirkiogatwnne, widh östir hörnedh...". Suurin piirtein samalla paikalla sijaitsee nykyisin Kulttuurikeskus.

Bengtin ja Beatan pojanpojanpojanpoika Ivar Gustafsson otettiin Ruotsin ritarihuoneelle 1638 nimellä Blåfjeld no. 22 ja tämän
jälkeläiset myöhemmin Suomen ritarihuoneelle nimellä Blåfield no. 22. Suku on nykyään Suomen vanhin ja myös jäsenmäärältään suurimpia aatelissukuja.

Edellisten poika oli Mickel Bengtsson, joka eli ainakin vielä 1530. Hän omisti nähtävästi Sauvon Liesniemen, jossa hänen puolisonsa Beata Eriksdotter "hustru Beata till Liesniemi", sopi perintöasioistaan serkkujensa kanssa 1546. Beata eli vielä 1570 ja solmi Mickelin kuoltua uuden avioliiton kirjuri Per Mattssonin kanssa.

Mickelillä oli lapset:

1.Nils Mickelsson, Liesniemen omistaja, sai kruunulta 1556 luovutetun Ulvilan Holman tilalle rälssitilakseen Sauvon Saustilan, k. 1562, puoliso Ingeborg Broke.
2.Anna Mickelsdotter, puoliso 1546 rälssimies Gustav Nilsson, Stiernkors -sukua.

Kiitos RR!

Kommentit

Suositut tekstit