Rötger Olofssonista osa II

Edellisen poika Rötger Olofsson eli 1400-luvulla. Hänen asuintila oli Pohjan Gennäs, mutta hän on saattanut omistaa maita myös Pohjan Dalkarbyssa, Djekenkullassa sekä Baggön ja Gullön saaret. Rötgerin vaimo oli Ragnhild Johansdotter, joka melkoisella varmuudella oli Ruotsista kotoisin, sillä hän möi leskenä ollessaan Pohjan Gennäsissä 1508 erään Linköpingin lähellä sijaitsevan tilan Viipurin linnan käskynhaltijalle Erik Turessonille.

Kiitos erään pitkän perintöriidan, joka tapahtumiltaan voidaan verrata Hollywoodin saippuasarjojen parhaimmiston, on Rötgeristä jäänyt hieman enemmän tietoja talteen kuin isästään. Riitaan johtavat syyt käynnistyvät oikeastaan jo kolme sukupolvea aikaisemmista tapahtumista, kun rälssimies Rötger Ingesson naitatti kaksi viidestä tyttärestään käteismyötäjäisillä turkulaisille kauppiaille. Toinen näistä oli Rötger Olofssonin äidinäiti Märta Rötgersdotter. Perheen kolme muuta tytärtä naitettiin rälssimiesten kanssa, kuten Kristina, jonka puolisoksi tuli Olof Skelge. Nämä kolme tytärtä saivat maatiloja myötäjäisiksi. Tyttärien lisäksi kuului perheeseen kaksi poikaa, joista Knut lähti ulkomaille, ja Hans, joka kuoli vähän ennen vanhempiaan. Rälssimiehen kanssa naitetun Kristinan lapsi Lucia Olofsdotter Skelge jäi isättömäksi ja sisarettomaksi, kun isä Olof Skelge kuoli nuorena ja äiti avioitui uudestaan. Lucian holhoojaksi tuli Henrik Svärd, nähtävästi hänen isänsä Olof Skelgen lähisukulainen, joka kuitenkin hänkin kuoli jo vuoteen 1440 mennessä. Lucia Olofsdotterin aviomies noin vuodesta 1438 oli ritari Henrik Klausson, joka kuoli 1458/59. Heidän avioliittonsa jäi lapsettomaksi. Lucia ja hänen puolisonsa Henrik olivat suurlahjoittajia mm. Naantalin luostarille, esim. se Naantalin Ailosten maa, jolle luostari lopullisesti rakennettiin, oli heidän lahjoittama.

Kirjeessään vuodelta 1473(?) selosti Lucia Olofsdotter edesmenneen miehensä siskolle Birgitta Klausdotterille asioiden alkukehitystä: hänen tätinsä tyttärenpoika Rötger Olofsson oli vaatinut Lucialta Sauvon Saustilan ja Hallialan tiloja, koska tämän isoäitinsä Märta oli ollut niihin yhtä oikeutettu kuin Lucian äiti Kristinakin. Lucia oli vastannut, että hän ei ollut koskaan muuta kuullut, kuin että hänen äitinsä Kristina, hänen tätinsä Greta ja Elin olivat rälssisukuihin naitettuina tarkoitettu omistamaan tiloja; tädit Märta ja Karin taas naitettiin Turun porvaristoon kullalla ja rahalla, ilman maatiloja (”Maertha och Kadrin, the waro giffne jn til Abo met gul och peninga, swa at the skulde alder gaa til arffs til fasta godzen”). Rötger oli vastannut, että Rötger Ingessonin kuoleman jälkeen olivat Greta, Elin ja Kristina ottaneet maatilat väkivallalla ja jakaneet ne keskenään; että maatilat edelleen ovat heillä eikä Rötgerin äiti tai Vilmarin lapset olleet saaneet osuuttaan. Sen jälkeen Rötger oli saanut asetettua Lucian Saustilan ja Hallialan tilat hukkaamiskieltoon ja sai Lucian vuokraviljelijät "tottelemattomiksi”. Kihlakunnantuomari Magnus Nilsson, Rötger Olofsson itse, kaksi valtionhoitaja Sten Sturen alaista sekä kolme talonpoikaa olivat tulleet ja antaneet Lucialle haasteen Turun maaoikeuteen. Lucia ei ollut sinne kuitenkaan sairau-deltaan päässyt.

Rötger oli n. 2.8.1472 jälleen tullut tapaamaan Luciaa Naantalin luostarille ja kysyi miksi Lucia ei ollut tullut maaoikeuteen. Rötger vannoi nyt, että hän tulisi nyt saamaan sekä Saustilan että Hallialan, vaikka se maksaisi hänen sydänverensä (”...at han wilde bliffua baade widh Sawstala och Halliala, eller han skulde giffua sith hiaertablodh wth”). Lucia ja Rötger olivat menneet tapaamaan valtiohoitaja Sten Sturea, joka oli maassaa käymässä, ja pyytäneet hänta ratkaisemaan asiassa. Kävi ilmi, että Rötger oli hankkinut hukkaamiskiellon Sten Sturelta kertomalla että hän oli haastanut Lucian oikeuteen jo 4-5 kertaa, Lucian sinne kertaakaan ilmaantumatta. Keskustelun lopputulos oli, että Sten Sture perui hukkaamiskiellon ja päätti, että oikeus ratkaisee asian tammikuussa 1473. Rötgerin lanko, vouti Mårten Jönsson kävi kuitenkin jo 20.12.1472 laittamassa kruununlukot sekä Saustilaan että Hallialaan ja haastoi Lucian Sauvon käräjille.

Kirjeessään myöhäissyksyltä 1476 pyysi Lucia valtionhoitaja Sten Sturea turvaamaan hänen oikeutensa. Asiakirjassa Lucia luetteli äitinsä perheenjäsenet, ja kertoi kuinka perheen nuorin tytär (hänen äitinsä) peri Saustilan. Kun Lucian isä kuoli nuorena, meni hänen äitinsä uusiin naimisiin ja Lucia perintöineen jäi holhoojan Henrik Svärdin suojelukseen. Sen jälkeen oli Lucia ollut ”herransa” Henrik Klaussonin kanssa naimisissa 20 vuotta. Nyt hän oli ollut leskenä 17 vuotta. Koko tänä aikana ei kukaan ollut maininnut, että perintö olisi ollut väärin jaettu, ennen kuin Rötger Olofsson äskettäin oli ottanut asian esille. Hallialan tila oli sitä paitsi Lucian mielestä hänen isänperintöään eikä kuulunut tähän asiaan ollenkaan. Isoisä Rötger Ingesson oli pantannut sen Kort Gartzille 70:stä englannin kultanoobelista ja maksanut sillä tyttären Märtan, Rötger Olofssonin äidinäidin, käteismyötäjäiset. Pantin oli lunastanut Lucian isä Olof Skelge, Rötger Ingessonin kehoituksesta. Halliala oli sitten kulkenut Lucian äidin uuden puolison kautta hänen holhoojalle Henrik Svärdille ja edelleen Lucian puolisolle, joka antoi Hallialan Lucialle huomenlahjana. Lucia jatkoi valittamalla, kuinka hänen miehensä kuoleman jälkeen ovat naapuritilojen talonpojatkin alkaneet luvatta käyttämään hänen kalavesiään ja laidunmaitaan. Lucia pyysi lopuksi Sten Stureä auttamaan häntä oikaisemaan niitä, jotka ovat hänelle väärin tehneet.

Toisessa kirjeessään myöhäissyksyltä 1476 valitti Lucia maaoikeudelle Rötgerin käytöksestä. Rötger oli laitattanut lukot kolmeen Lucian tilaan ja haastanut hänet Sauvon käräjille. Lucia oli vastannut, että hän hyväksyy vain Sten Sturen ratkaisun asiassa. Rötger oli sen jälkeen mennyt Mårten Jönssonin luo, joka lähetti maavoudin Lucian asuintilalle Mietoisten Kaskisiin. Maavouti vei kaiken Lucian läskin, naudanlihan, kalan, voin, viljan, jopa härät. Lucia oli silloin vuorostaan haastanut Rötgerin maaoikeuteen ja oli vaatinut 400 mk vahingonkorvausta Kaskisen tapahtumista. Rötger oli kuitenkin mennyt yhden Turun porvarin luokse ja istunut piilossa ne kahdeksan päivää, joina oikeus kokoontui.

Maaoikeuden istunnossa 6.11.1476 tuomitsivat valtionhoitaja Sten Sture sekä ritarit Erik Axelsson ja Laurens Axelsson asiassa siitä huolimatta, että Rötger ei ollut saapunut oikeuden eteen. Lucia sai Sauvon tilansa takaisin, kunnes asia lopullisesti käsiteltäisiin. Rötger tuomittiin sakkoihin. Molempien tulisi todistajien avulla selvittää mitä Lucian äiti ja Rötgerin isoäiti olivat perineet ja sen jälkeen heidän tuli tasata, mitä heillä mahdollisesti oli tasattavissa. Lopputulos oli se, että ennen vuotta 1490 saivat Rötger Olofsson ja Mårten Jönsson Gumnäsin ja Annekärrin tilat Pohjan pitäjässä sekä 150 mk sitä vastaan, että luopuivat kaikista lisävaatimuksista. Asia oli ratkaistu siten, että Lucia lahjoitti Saustilan Naantalin luostarille (se viimeistään tekisi lopun kaikista lisävaatimuksista Saustilaan) ja sai tilalle Gumnäsin ja Annnekärrin tilat, jotka hän sitten antoi Rötgerille ja Mårtenille.

Oliko koko asiassa kyse vain ahneesta saalistuksesta Rötgerin ja Mårtenin puolelta? Sellaisen uhriksihan Lucia oli erittäin sopiva, hän oli rikas lapseton leski, jolta puuttui sen ajan turvaverkko, lähisukulaiset. Toisaalta Lucialla on täytynyt olla paljon ystäviä hyvissä asemissa, hänen edesmennyt miehensä oli ollut Suomen ehkä vaikutusvaltaisin mies ja he olivat yhdessä olleet suurlahjoittajia kirkoille ja Naantalin luostarille, joten luulisi, että joku olisi puuttunut asiaan. Rötgerin keinot eivät ehkä olleet niitä siistimpiä, mutta kaikesta päätellen hänen on kuitenkin täytynyt olla ainakin osittain oikeassa. Selitys saattaa löytyä menneissä ajoissa. Koko tilanteeseen ajauduttiin ehkä jo Rötger Ingessonin kuoleman jälkeen. Rötger Ingesson oli varmaan ajatellut ainakin Saustilan tilan pojilleen Knutille ja Hansille, mutta kun toinen ei odotuksista huolimatta koskaan palannut ulkomailta ja toinen kuoli ennen vanhempiaan, jäi tilanne avoimeksi. Saustila meni loppujen lopuksi Rötger Ingessonin kuoltua nuorimmalle tyttärelle, joka ehkä silloin oli lapsista ainoa enää kotonaan asuva. Pojille ehkä tarkoitettu Saustila oli ilmeisesti kuitenkin paljon arvokkaampi kuin käteismyötäjäiset sekä muut aiempina myötäjäisinä annetut tilat ja se olisi tullut jakaa kaikkien siskojen välillä. Tässä on syytä lisätä myös, että perinnöt ei katsottu olevan perinnönsaajan omaisuutta – ne kuuluivat suvulle. Perintö palautui suvulle, jos perinnönsaaja kuoli lapsettomana (mikä oli syy siihen, että Lucia painotti Hallialan olleen nimenomaan hänen isänperintönsä). Rötgerille ehkä tuli kiire selvittää asiat ennen kuin Lucia olisi ehtinyt lahjoittaa pois enempää omaisuuttaan tai ennen kuin Lucian kuoltua ilmaantuisi lisää perinnönjakajia.

Rötger Olofsson sai siis Gumnäsin, mutta tarina jatkuu vielä: pääsiäisviikon keskiviikkona v. 1498 tuli Rötger Naantalin luostarin luostariveljien keskusteluportille ja syytti konfessori Arvidia siitä, ettei tämä ollut pitänyt mitä oli luvannut edesmenneen Lucia-rouvan tilusvaihtojen yhteydessä. Nähtävästi oli luos-tari veloittanut 12 mk lisämaasta, joka oli liitetty alkuperäiseen Gumnäsin sinä aikana kun se oli ollut luostarin omistuksessa. Rötgerin mukaan luostari oli kuitenkin riistänyt lisämaan takaisin luovutuksen jälkeen, mutta pitänyt rahat. Nyt hän halusi sopia riidan. Arvid maksoi Rötgerille 12 markkaa käteisellä ja nähtävästi Gumnäsiin lisätty osa jäi luostarille. Tämä oli samalla viimeinen merkintä Rötger Olofs-sonista.

Ragnhild Johansdotterilla ja Rötger Olofssonilla oli ainakin yksi lapsi, tytär Brita Rötgersdotter. Hän oli naimisissa Anders Boijen kanssa.

Kommentit

Suositut tekstit