Kauppaliike C. G. Penttinen

Koskella Tl vaikutti vuodesta 1859 lähtien maakauppias C. G. Penttinen. Kyseisenä vuonna tuli vihdoin voimaan maakauppalaki, joka salli kauppojen perustamisen myös maaseudulle. Luonnollisesti laki sisälsi monia varsinaista liiketoimintaa hidastavia rajoituksia, mutta vähitellen toiminta muuttui vapaammaksi.

Carl Gustaf Penttinen oli syntynyt 1834 Someron Lautelan kylän Pentin puolen manttaalin talossa. Hänen isänsä Heikki Heikinpoika oli hyvin vaatimattomista oloista, sillä hänen isänsä Henrik Klippa oli kuollut 1808 ruotuvaivaisena sotilaana Talvisillan Kylä-Teeren talon torpassa. Äiti Maria Eliaksentytär oli puolestaan syntynyt Sarjan Syrjälän torpassa ja mennyt 1826 naimisiin Lautelan Pentin talollisen pojan, Vilhelmin kanssa. Tämän kuoltua vain parin vuoden kuluttua, oli Maria sitten heinäkuussa 1828 nainut Heikin.


Kun Pentin talo samoihin aikoihin jaettiin kahtia, tuli Heikistä sen uusi isäntä. Mitään suoraa sukusidettä ei uudella talollisella ollut lähinaapuriinsa, sillä sitäkin isännöi uusi suku.

Carl Gustaf, joka oli muodostanut sukunimensä kotitalonsa perusteella, löysi oman vaimonsa Kosken Tl Iso-Sorvaston kylän Vanha-Mäkelän verotalosta. Vuonna 1844 syntyneen Maria Heikintyttären vanhemmat olivat Heikki Matinpoika ja lietolaissyntyinen Liisa Matintytär. Molemmat vanhemmat kuolivat 1860 ja teini-ikäinen Maria joutui pärjäämän yksin. Kauppias Penttinen vei hänet lopulta vihille huhtikuussa 1865.


Nuori pari asui aluksi Jättälän Kraatarilla, missä Penttisen ensimmäinen kauppaliikekin sijaitsi. Sieltä he muuttivat kauppoineen Tuimalan kylän Ali-Isotaloon vuosien 1872-73 aikana. Lapsia oli Penttisille ehtinyt tässä vaiheessa syntyä kaksi; pojat Gustaf Edvard ja Karl Verner. Tuimalassa he saivat seuraa Väinö Nikolaista ja Taimi Mariasta.


Maakauppias Penttisellä oli myös haaraliike Marttilan Ollilan kylässä. Elokuussa 1878 merkittiin aikakirjoihin murtovarkaus, sillä 18. päivää vasten yöllä veivät pitkäkyntiset kauppiaamme Ollilan myymälästä 100 markkaa puhdasta rahaa, useita pakkoja verka- ja pumpulikankaita, useita huiveja sekä pienempää tarviketta. Lisätuloja Penttinen sai toimimisesta ns. reservipaikkana Marttilan nimismiespiirin kyytimiehenä. Luvassa oli huikeat 32 penniä virstalta, mikäli joku kulkevainen haluaisi saada kyydin seuraavaan kestikievariin.


Penttinen menehtyi alkusyksystä 1891 ja seuraavan vuoden helmikuussa kannettiin lesken käsiin jääneessä kauppapuodissa Tuimalan kylässä kuoleman jälkeen pidettyjen huutokauppojen rahat. Maria Penttinen jatkoi kuitenkin kauppatoimintaa, sillä olihan liike tuossa vaiheessa toiminut jo yli 30 vuotta. Mikään ei kestä ikuisesti ja syksyllä 1909 oli Marian pakko pistää liike myyntiin heikentyneen terveytensä takia.
Useisiin sanomalehtiin toimitetuissa ilmoituksissa rouva Penttinen lupasi myydä kauppatavaransa huokealla hinnalla ja antaa sopukaupalla omistamansa kauppa-, asunto- ja ulkohuoneet joko kaupaksi tai vuokralle.
Apuna tässä kaikessa oli Penttisellä nimismies Edvard Sjöman.

Kaupat saatiin aikaiseksi ja Maria Penttinen lopetti 50 vuotta yhtä mittaa toimineen liikkeensä vuoden 1909 viimeisenä päivänä. Vuoden 1910 alusta lukien kauppa avautui uudelleen ja hyviä tavaroita kohtuuhinnoin sekä rehellisellä kohtelulla lupasi toimittaa Lempäälästä kotoisin ollut Ivar Fallström.

Kommentit

Suositut tekstit