Wichtmanien hautakappeli

Vihdin Oravalan talon ensimmäinen nimeltä tunnettu omistaja oli Mikko Juhonpoika, joka eli 1500-luvun alkupuolella. Tila on ollut viimeistään vuodesta 1543 lähtien samalla suvulla, ehkä jopa satakunta vuotta aiemmin. Vuodesta 1621 aina 1800-luvun alkupuoliskolle Oravala oli ratsutilana eli rusthollina. Talon jälkeläisistä varusmestari Niilo Heikinpoika (1669 - 1742) otti käyttöön sukunimen Wichtman, jonka myös muu suku vähitellen omaksui itselleen.

Oravalalaiset olivat useassa sukupolvessa Vihdin nimismiehinä ja heistä viimeinen oli 1716 lapsettomana kuollut Heikki Jaakonpoika. Tämä leski Greta Stigelia emännöi tilaa hetken verran, kunnes se ankarien riitojen jälkeen jaettiin 1726 Heikin velipuolien, Jaakon ja Juhon kesken. Myös nämä uudet rusthollarit käyttivät nimeä Wichtman. Taloissa asui myös koko joukko muuta sukua, esimerkiksi korpraali Johan Wichtman. Hänellä ja puoliso Anna Grassilla oli useita lapsia, joista 1741 syntynyt asui myöhemmin Inkoon Joddbölen kylän kersantin puustellissa virkansa puolesta. Hänen vaimonsa oli Anna Elisabet Dickman.


Tämän pariskunnan lapsista vanhin oli Johan Fredrik Wichtman, josta tuli vuoteen 1800 mennessä Jokioisten tehtaan kirjanpitäjä. Jollain Turun matkallaan hän meni naimisiin Christina Malmströmin kanssa. Nuori pari asusti vuoden pari Jokioisilla, kunnes muutti Marttilan pitäjään. Siellä Johan Fredrikistä leivottiin tämän alueeltaan melko suuren pitäjän kruununnimismies.

Jokioisilla heille oli jo syntynyt tytär Vendla, joka sitten Marttilassa sai seuraa kolmesta pikkuveljestä, Victor, Knut ja Walentin sekä sisko Vilhelminasta.

Kaikki pojat kuolivat jo pieninä, kun taas tyttäret pääsivät ns. hyviin naimisiin. Vendlan puolisoksi tuli myöhempi Huittisten kruununvouti Henrik Gustaf Magnus Hästesko, joka oli sukujuuriltaan aatelinen. Vilhelminan vei vihille varatuomari ja maanjako-oikeuden puheenjohtaja Gustaf Adolf Tenlen. Valitettavasti Vilhelminan ja Gustaf Adolfin onni kesti vain muutaman vuoden, sillä vaimo kuoli lapsivuoteeseen maaliskuussa 1836.

Samoin kuin Oravalassa, asui Wichtmanien perheessä Loven kylän Kraappalassa suuri joukko lähisukua. Joukkoon mahtuivat niin Johan Fredrikin anoppi Stina Gustafsdotter kuin Inkoosta tulleet omat vanhemmat Fredrik ja Anna. Isä Fredrik kuoli 1815 ja äiti Anna 1828. Kruununvouti ja nimismies Johan Fredrik menehtyi kesällä 1831 ja hänen leskensä Stina Malmström 1852.

Vuonna 1822 oli Marttilan kirkon vierelle pystytetty arvonsa tuntevien Wichtmanien oma hautakappeli, josta suvun jäsenet tästä lähtien saivat viimeisen leposijansa. Yksittäiset säätyläissuvut ryhtyivät erillisten kappeleiden tekoon kirkkoihin hautaamisen loputtua 1700-luvulla. Heillä oli halu erottautua tavallisesta kansasta ja korostaa näin omaa arvokkuuttaan. Wichtmanien kappelin tapaiseen paikkaan hautaamista saatettiin säädellä hyvinkin tarkkaan. Esimerkiksi Pälkäneellä olevaan von Qvantenin kappeliin ei kelvannut sellainen suvun naispuolinen jälkeläinen, joka oli mennyt naimisiin alempisäätyisen miehen kanssa.

Nykyisessä Marttilan pitäjässä Wichtmanien kappeli on ainutlaatuinen muisto menneiden aikojen sääty-yhteiskunnasta ja sellaisena hyvin arvokas jäänne. Kappelin löytää myös 1840-luvulta peräisin olevasta Marttilan kirkon ja kirkkomaan kartasta.

Kommentit

Suositut tekstit