Achates Olsonin julma kohtalo

Herman Eligius Olsoni, joka oli naimisissa Rosa Nordströmin kanssa, syntyi Ruskealassa 1823 ja kuoli Muolaassa 1889. Hän toimi kruununvoutina Äyräpäässä omistaen Ventolan tilan Muolaassa ja myöhemmin Pohjolan Nuijamaalla. Sinne hänet myös kuoltuaan haudattiin. Puoliso Rosa menehtyi 1911, samoin Nuijamaalla.

Heidän lastensa eräät nimet eivät olleet tavanomaisimmasta päästä, sillä sarjan aloitti 1854 Achates. Sitten syntyivät Alcides (1855), Enon (1857), Carl Johan Eros (1858), Nanny Anna Charlotta (1861), Helmi (1866), Hilja (1869), Eva (1871), Lauri Eligius (1872), Lydia Elisabeth (1875) ja Aino (1878
).

Näistä esikoispoika Achates lähti merille ja hänen kohtalonsa oli myös kuolla siellä, mutta mitä kammottavimmalla tavalla. Alkuvuodesta 1885 tiedettiin jo Suomessakin kertoa, että Birkenheadin oikeus Englannissa oli nostanut syytteen kahta saksalaista vastaan koskien Olsonin kuolemaa Chapman -nimisellä laivalla vuoden 1884 elokuussa. Todisteiden mukaan alus lähti San Franciscosta elokuun 18. päivänä 25 hengen miehistöllä. Todistajat kertoivat Achates Olsonin olleen hieman hitaanlaisen, mutta täysin terveen miehen.

Tuon verkkaisuuden takia oli toinen perämies jo toisena matkapäivänä rääkkäämään Achatesia potkimalla ja lyömällä. Kerran tämä Rauscher -niminen upseeri myös uhkasi hukuttaa Olsonin. Lokakuun kahdeksantena päivänä oli puosu Koelpin lyönyt Olsonia ja lähettänyt tämä keulakannella tähystämään. Kun Achates sitten väkivallasta johtuen uupuneena nojasi jotain tukea vastaan, potkaisu puosu häntä heittäen Olsonin lopulta laivan kannelle. Sinne mies jäi makaamaan liikkumatta. Toisen perämiehen käskystä sitoi vahti Olsonin etumärssiin sillä tapaa, että jalat hädin tuskin koskettivat laivankantta.

Onneton Olsoni kärsi ohuissa vaatteissaan parin tunnin ajan, kunnes armelias tiedottomuus valtasi miehen. Kun hänen päänsä painui puolelta toiselle, ilmoitettiin tästä Rauscherille. Tämä oli julmasti todennut "kuta ennemmin hän kuolee, sitä parempi". Kun laiva purjehti Kap Hornin tienoilla, kävi Olsoni kylmyydestä täysin tunnottomaksi. Viikon lopulla mies lopulta vapautettiin köysistä, mutta silloin oli jo myöhäistä. Achates Olsoni kuoli vain 26 vuoden ikäisenä lokakuun 20. päivänä.


Ensimmäisissä lehtiartikkeleissa tämä julmasti kohdellun merimiehen nimenä oli Jansen tai Johansson. Vuoden 1885 saatiin asiaan selvyys, kun suomalainen merimieslähetyksen saarnaaja Hullista, pastori Kjäldström lähetti kirjeen tämän salaperäisen Johanssonin todellisesta henkilöllisyydestä. Pastori oli saanut kirjeen venäläiseltä konsulilta Liverpoolista ja siinä vahvistettiin kuolleen olleen Achates Olsonin Viipurista. Tämän tiedon oli mainittu konsuli saanut samalla Chapman -aluksella palvelleelta Oskar Kuivalalta. Tämä oululainen merimies oli Olsonin kuolinpäivänä ottanut vainajan kirstusta todistekirjan ja pari muuta paperia, joissa oli nimi Achates Olsoni ja kotipaikkana Viipuri. Olsoni oli vähän ennen kuolemaansa pyytänyt Kuivalaa toimittamaan asiakirjat konsulille.

Kuvassa parkki Chapman, jolla Olsoni kohtasi kuolemansa. Kuvan oikeudet saat tästä linkistä.

Kommentit

Suositut tekstit