Huijausyritys 1800-luvulta

Yksi 1800-luvun kuuluisimmista huijareista kuoli vuoden 1898 alkupuoliskolla. Hänen yrityksensä päästä mukavan elämään makuun tulivat tunnetuiksi kautta koko sivistyneen maailman.

Eräs englantilainen aatelismies, James Tichborne, oli kuollut ja jättänyt jälkeensä n
oin 90 miljoonan silloisen markan perinnön. Ensimmäinen perijä olisi ollut hänen vanhin poikansa, Roger Tichborne, mutta tämä oli tiettävästi kuollut Etelä-Amerikan rannikolla sattuneessa Bella -aluksen haaksirikossa vuonna 1854. Rogerin äiti, joka oli ranskalaista syntyperää, ei ollut kuitenkaan koskaan hyväksynyt poikansa kuolemaa.

Kun hänen miehensä kuoli, syntyi ongelmallinen tilanne. Omaisuus oli lankeamassa pojanpojalle, vain vajaan vuoden vanhalle Henry Alfred Josephille. Leskivaimo Henriette Felicite vihasi tämän äitiä, omaa miniäänsä Theresa Mary Arundellia. Niinpä Henriette ryhtyi julkaisemaan sanomalehti-ilmoituksia, joissa hän pyysi tietoja kuolleena pidetystä Rogerista. Ilmoitustekstit olivat seikkaperäisiä selostuksia ja niissä luvatut palkkiot houkettelivat pian helpon elämän perässä juoksevia huijareita.

Lopulta saatiin vastaus eräältä teurastajan apumieheltä Australiasta, joka kertoi kirjeessään olevansa tuo yli 10 vuotta kadoksissa ollut Roger Tichborne. Tätä miestä pyydettiin välittömästi saapumaan Englantiin ja perillä leski Henriette tunnusti hänen omaksi pojakseen. Miehen ulkomuoto ja tavat olivat kaukana hienostuneesta Rogerista. Leski Henrientte otti tämän "Rogerin" saman tien omakseen, vaikka todennäköisesti suru oli yksinkertaisesti sumentanut hänen arvostelukykynsä. Sangen yksinkertaisesti voitiin todistaa, että mies oli pelkkä huijari. Kun todellinen Roger Tichborne oli ollut hoikka, tummahiuksinen ja puhunut ranskaa, oli Australiasta tullut mies suorastaan hänen vastakohtansa. Jopa hänen ensimmäinen kirjeensä oli sisältänyt yksityiskohtia, joita Henriette -äiti ei tunnistanut. Joka tapauksessa leski hyväksyi miehen pojakseen.

Muutaman ajan päästä, itsevarmana, muukalainen päätti haastaa muut perilliset oikeuteen saadakseen Tichbornien omaisuuden ja arvonimet itselleen.

Syntyneessä oikeudenkäynnissä, joka alkoi 1867, käytiin peräti 102 istuntoa ja todistajia kuultiin kolmessa eri maanosassa. Suurin tukija muukalaisella oli leski Henriette, mutta tämä kuoli 1868. Neljä vuotta myöhemmin juttu päättyi Australiasta tulleen miehen täydelliseen häviöön. Oikeudessa tuli ilmi, että tämä muukalainen oli eräs Arthur Orton, joka oli syntynyt Lontoon lähellä. Hänellä ei ollut mitään tekemistä Tichbornien suvun kanssa.

Seuraavana vuonna 1873 aloitettiin rikosoikeudenkäynti Ortonia vastaan ja 188 päivän jälkeen hänet tuomittiin 14 vuoden pakkotyöhön. Kaikkiaan oikeudenkäynnit olivat tulleet maksamaan 200,000 puntaa. Orton kärsi tuomiostaan 10 vuotta ja vapautui 1884. Suuri yleisö oli tällä välin unohtanut tämän rohkean huijarin. Lopulta 1895 Orton tunnusti itse yrittäneensä huijata rikasta perikuntaa. Hän kuoli 1898 jättäen jälkeensä lesken ja ainakin yhden tyttären. Tämä tytär, käyttäen nimeä Theresa Mary Agnes Doughty Tichborne, yritti isänsä tavoin hyötyä Rogerista. Hän väitti olevansa tämän tytär ja lähetti kiristyskirjeitä Tichbornien perheelle. Tästä hyvästä nainen sai puolen vuoden vankilatuomion 1913 ja kymmenen vuotta myöhemmin tuplasti pidemmän rangaistuksen.

Kommentit

Suositut tekstit