Kyrön asemataajamassa tapahtui

Huhtikuun 21. päivänä 1902 syttyi nykyisen Pöytyän pitäjän Kyrön asemataajamassa iso tulipalo. Tuntemattomasta syystä alkunsa saanut liekkimeri leimahti kello kahdeksan aikaan aamulla paikallisen höyrypuuseppä- ja huonekalutehtaan päärakennuksessa. Tämä kaksikerroksinen rakennus oli tehty kokonaan puusta, joten tuli levisi voimallisesti. Paikalla olleilla työmiehillä ei ollut mahdollisuutta pelastaa edes arvokkaita työkalujaan.

Perustuksiaan myöten tuhoutuneesta tehtaasta kipinät ehättivät myös työväen asuinhuoneistoon, joka sekin paloi kokonaan. Onneksi suurin osa huonekaluista, vaatteista ja henkilökohtaisista tavaroista saatiin pelastettua nopealla toiminnalla.

Liekit levisivät myös pienempään tehdasrakennukseen, joka oli osaksi kivirakenteinen. Puinen osa paloi kokonaan, mutta kivisen puoliskon sisällä olleet höyry- ja työstökoneet saatiin turvaan ankarin ponnistuksin.

Kaiken kaikkiaan tulipalot kestivät alle kaksi tuntia vahinkojen ollessa mittavia. Tehtaat omisti puuseppä Heinonen Turun kaupungista. Hänen mukaansa kiinteistöt olivat ainakin osittain vakuutettu Turun ja Porin läänin paloapuyhtiössä.

Heinonen sai kuin saikin tehtaansa uudelleen käyntiin, mutta kohtasi jatkossa aivan erilaisia ongelmia. Vuoden 1907 aikana paikalliset työläiset aktivoituivat ja Heinosen tehtaan puusepät päättivät huhtikuussa mennä lakkoon. Kyrön lakkokomitea joutui ilmoittamaan saman vuoden marraskuun lopulla, ettei sovintoa enää kannattanut odottaa. Heinonen oli onnistunut palkkaamaan rikkurityövoimaa muilta paikkakunnilta sekä pitäjän syrjäkyliltä. Ammattimiehiä ei näiden joukossa ollut, mikäli on uskomista lakkokomiteaan.

Tämä sama lakko jatkui vielä tammikuussa 1908. Tehtailija Heinonen oli erehtynyt edellisenä syksynä kehumaan, miten hän talven tullen saisi ammattimiehiä vaikka kuinka paljon. Puuseppiä edustavan komitean mukaan oli kuitenkin käynyt niin, että suurin osa vanhoista työntekijöistä oli jo saanut uuden, paremman paikan. Niinpä työväki antoi entisille esimiehilleen palautetta seuraavaan tyyliin;

"Nyt on syytä jo pomojen raapia korviansa. Rahat luisuvat, eikä töitä tule tuon enempää. Ruokarahaakin täytyy niille maksaa markkaa enempi kuin järjestäytyneille ammattimiehille. Hyvä kun kaikkia saa koettaa, että saa vielä niistä kertoilla vanhoilla päivillään".

Huhtikuussa 1908 vietettiin lakon alkamisen yksivuotisjuhlaa. Samaan aikaan olivat alkaneet myös Auran ja Loimaan puuseppien lakot, mutta nämä oli saatu päättymään aikaisemmin. Lakko jatkui edelleen syksyn tullen ja arveltiin, että se muutamien rikkureiden pyörittäessä tehdasta saattaisi pitkittyä "ties kuinka kauan vieläkin".

Aivan varauksetonta ihailua nämä parempien työsuhteiden puolesta kamppailleet miehet eivät saaneet. Työväenyhdistyksen iltamissa lokakuisena perjantaina 1908 juopuneet puusepät alkoivat jo ennen tanssin alkua puukkohippasille. Viisi miestä ehti saada verihaavoja ennen kuin tilanne rauhoittui. Pahimmat vammat sai eräs Mikola -niminen mies, jota lyötiin puukolla suoraan sydämen kohdalle. santeri Nuorteva otti ensiaputaitoisena ohjat käsiinsä sitoen parhaansa mukaan Mikolan ja muide vammoja, kunnes Pöytyän kirkolta saatiin tuotettua lääkäri Kyröön.

Loppujen lopuksi päästiin viettämään itse iltamiakin, missä em. herra Nuorteva sitten puhui.



Kommentit

Suositut tekstit