Myrskytuhoista

Vaikka viimeisten parin kolmen viikon myrskyt ovat tuntuneet poikkeuksellisen rajuilta, on Suomea toki koeteltu monta kertaa aiemminkin ilmojen haltijan toimesta.

Heinäkuun 22. päivänä vuonna 1860 kulki Savossa myrskyrintama, joka sai alkunsa suurin piirtein Pieksämäen paikkeilta. Sieltä se kulki parin virstan
levyisenä lounaasta koilliseen päin aina Tuusniemen kirkon lähelle, jossa myrsky vihdoin rauhoittui.

Suurimmat tuhot koettiin Leppävirran pitäjän Osmajärven, Konnuslahden, Tuppuralanmäen ja Leppävirran kylissä. Vaikka aamu oli valjennut kirkkaan kesäisenä, alkoi kello yhdentoista aikoihin ukonilma kovilla tuulenpuuskilla ja kananmunan kokoisilla rakeilla rikkoen kaikki tuulenpuolella olleet ikkunat. Tuuli vei mennessään kattoja, kaatoi aitoja, nosti maasta isoja puita juurineen pieksäen ne samalla kuorettomiksi. Kaikki kasvillisuus tuhoutui laajalta alueelta ja jopa perunanvarret lähti rajuilman mukaan. Ruokamullankin kerrotaan hävinneen myrskyssä. Jyrinä oli aikalaisten mukaan valtava ja koko maa peittyi pimeyteen hetkeksi.

Kaikeksi onneksi myrsky osui sunnuntaipäiväksi ja vieläpä kirkonmenojen aikaan. Näin vesillä ei ollut liikennettä ja tiettävästi luonnonvoimat eivät vieneet yhtään ihmishenkeä. Sen sijaan taloudelliset vahingot olivat huomattavat, sillä pelkästään tuhoutunutta viljaa arveltiin olleen 3500 jyvätynnyrin verran.


Luonnonvoimat eivät aina aiheuttaneet pahaa tuhoa, mutta ihmisten mielissä niistä kehkeytyi sitäkin ankarampia. Lapuan Tiistenjoen kylään iski ukkonen raemyrskyineen heinäkuun toisena päivänä 1896. Kyseisenä päivänä oli ollut "44 pykälää kuumuutta auringonhelteessä", kun ukkosenjylinää alkoi kantautua joka puolelta. Vain muutamassa minuutissa ukkonen kehittynyt niin kovaksi, ettei vanha kansakaan muistanut moista nähneensä. Luonto oli muuttui hetkessä synkäksi kuin syksy olisi iskenyt keskelle kesää ja vettä sekä rakeita tuli saavista kaatamalla. Maanpinta peittyi veteen ja jäähän, salamat sinkoilivat ja koko maisema oli aivan sekaisin.

Vahingot olivat kuitenkin melko pieniä, muutamia kattoja lähti tuulen matkaan ja ikkunaruutuja särkyi tuulen puolelta. Salama löi kylläkin suoraan Matti Pelanderin talon savupiippuun lennättäen tavarat ympäriinsä ja halkaisten kokonaan piipun sekä vinttikamarin muurin. Isäntä Matti ja emäntä saivat sellaisen iskun, että menivät molemmat tajuttomiksi. Tästä ei onneksi seurannut mitään vakavampaa vammaa, sillä molemmat tokenivat hetken päästä.

Sen verran hurjan tuon iltapäivän kerrotaan olleen, että monet luulivat lopun aikojen saapuneen maan päälle.

Kommentit

Suositut tekstit