Vellon tarulinna

Tarvasjoella kerrottiin vielä 1800-luvun lopulla tarinaa Halikon Viurilan ja Joensuun kartanoiden mailla, Vaskion kulmakunnalla sijainneesta Vellon linnasta.

Tämä kuviteltu linna oli korkeilla muureilla ympäröity ja sinne pääsi yhdestä rautaportista. Tämä portti olisi nykyisin Turun linnassa. Vellon omistaja ja asukas oli hyvin rikas, mutta kopea rouva. Kerran hän sitten lähti Uskelaan kylään.

Mennessään Halikon sillalla hän heitti sormuksensa jokeen sanoen "Minun on yhtä mahdoton tulla köyhäksi kuin sormuksen tulla enää takaisin minulle". Mutta kuinkas ollakaan, Uskelassa tarjottiin vieraalle kalaa sinä päivänä. Kun suuri kala tuotiin pöytään, sai Vellon valtiatar leikata sitä ensin.

Tietysti kalan sisältä ilmestyi tuo sillalta nakattu sormus.....Saman tien kävi rouva kalpeammaksi kuin pöytäliina, ruokakaan ei aterialla maittanut. Hän arvasi tuhonsa olevan tulossa.

Kotiin tultuaan kopea rouva saikin huomata Vellon linnan palaneen poroksi. Sen tilalle ei enää rakennettu uutta, vaan rouva jako maansa muille. Eräs osa maista joutui hänen hoviräätälinsä seitsemälle pojalle ja heistä sai alkunsa seitsemän taloa käsittänyt Perttelin Raatalan eli Skradarlan kylä.


Mitään kivistä Vellon linnaa ei ole koskaan ollut olemassa, mutta itse tarina on vain toisinto yleiseurooppalaisesta aiheesta. Halikon puolelle legenda meneekin hieman eri tavalla, kuten voit lukea tästä parin vuoden takaisesta jutustani.

Kommentit

Suositut tekstit