Salon markkinat

Nimimerkki "Rättäri" kirjoitti Salon Sanomiin kesällä 1909 Salon kauppalan merkityksestä kiskolaisille. Hän kertoi miten Salo oli ollut kautta aikain Kiskon liike- ja kauppapaikka. Kauppalan torin kanssa pystyivät kilpailemaan ainoastaan Fiskarsin toripäivät, mutta erityisesti liha- ja kalatuotteet haettiin Kiskoon nimenomaan Salosta.
Uuden vuosisadan alkuun mennessä olivat Salon kuuluisat markkinat menettäneet asemansa, mutta hyvässä muistissa olivat "vanhat hyvät ajat". Sen hetken markkinahumua piti "Rättäri" miedompana ja ikävämpänä kuin entisaikaa.

Aikanaan oli markkinoilta saatu viinaa, konjakkia ja olutta. Tunnelmaa loivat sade ja kura, harmonikan soittajat, hevoset, lehmät, hoilaavat miehet ja "reilut likat". Kiskolaisetkin olivat menossa mukana ja mies ei ollut mitään, ellei ollut istunut karusellissa, käynyt sirkuksessa, ampunut ampumateltassa ja heittänyt renkaita puukonpäihin.


Toinen ankara koitos oli sotilaiden syyninkipäivä keväisin. Sitä pitivät tärkeänä tapahtumana nuoret ja vanhat miehet. Yleensä arpoja nostettiin Salon hotellissa, juhlalllisessa tilaisuudessa. Itseasiassa niin juhlallisessa, että selvinpäin ei sinne kovin moni uskaltanut tulla. Piti olla rohkeutta mukana ja sitä hankittiin pulloista joskus siihen tahtiin, että seuraava yö vietettiin Salon putkassa. "Rättärin" mukaan moni kiskolainen poikakin muistaa tämän oikein hyvin.

Uusi aika oli vienyt terän näiltä juhlilta ja tilalle olivat tulleet erilaiset yhdistysten riennot sekä muut juhlat. Tärkeäksi paikaksi oli muodostunut tuore yhteiskoulu, josta tuli nopeasti kauppalan henkisen elämän keskus. Se yhdisti kansalaisia ja kiskolaisiakin opiskelijoita oli kymmenkunta, sekä tyttöjä että poikia. Salon maamieskoulun "Rättäri" toivoi nousevan yhtä edustavaksi laitokseksi kuin Vakka-Suomen vastaava oli omalla kulmakunnallaan.

Kommentit

Suositut tekstit