Loimaan Raittiusseuran edesottamuksista

Yksi voimakkaimmista kansalaisliikkeistä ainakin sanomalehtien antaman palstatilan suhteen olivat 1800-luvun loppupuolella kukoistustaan eläneet raittiusseurat. Silloisen sivistyneistön äänitorvena toiminut lehdistö uutisoi jokaisen pienenkin juopottelun vastaiseen taisteluun liittyneen tapahtuman näkyvästi. Näin oli myös toukokuussa 1897, kun Loimaan raittiusseura oli järjestänyt Hirvikosken koululla eli "pitäjän keskipisteessä" kuukausikokouksensa.

Loimaan seurakuntaan kuului tuossa vaiheessa lähes 10,000 henkeä, mutta kuukausikokoukseen tuosta väkipaljoudesta oli ehtinyt kokonaista kolme miestä seuran puheenjohtajan ja kirjurin lisäksi. Näin vain yksi 2000 asukkaasta piti raittiusaatteen hyväksi tehtävää työtä tarpeeksi kiinnostavana ottaakseen osaa illanviettoon. Paikan päälle oli hankittu monipuolista ohjelmaa; esitelmiä, omakustanteista sanomalehteä, satuja, runoja, neliäänistä laulua ja kolme valmiiksi opeteltua vuoropuhelua.

Edes nämä eivät riittäneet laiskoille loimaalaisille. Uusi Auraan kirjoittanut toimittaja oli oikein kiukkuinen. Hänen mukaan sanomalehdistä on nähnyt, miten monessa kunnassa ajetaan yksin voimin, niin sanotut sivistyneet etukynnessä, raittiusasiaa. Loimaalla asiat olivat toisin. Vuosikokoukseenkaan eivät saapuneet edes kaikki seuran jäsenet. Tapahtumien ohjelmistoa pidettiin kuivina, mutta tähän oli toimittajan mielestä mahdollista saada muutosta yhteistyöllä. Jos jokainen tekisi jotain kykynsä mukaan, niin sisältöäkin syntyisi entistä enemmän.

Lopputuloksena kansan passiivisuudesta oli pitäjän nuorison vajoaminen yhä syvemmälle juoppouteen ja raakuuteen. Vaarana oli myös sivettömyyden kasvu, koska kukaan ei halunnut "panna rikkaa ristiin nuorison raitistuttamiseksi".

Kommentit

Suositut tekstit