Hongiston ja Tapalan punatautiepidemiat

Tässä artikkelissa on käytetty lähteenä mm. Arno Forsiuksen sivuja!


Dysenteria eli punatauti oli yksi tappavimmista sairauksista entisajan Suomessa. Tämä bakteerin aiheuttama sairaus johtui yleensä huonoista hygieniaoloista. Esimerkiksi suojaamatta jääneet vesilähteet tai hoitamattomat ulkokäymälät antoivat tälle veristä ripulia aiheuttaneelle tappajalle erinomaiset elinympäristöt. Erityisen alttiita punataudille olivat liikkuvat sotajoukot ja jo vuodelta 480 eKr kerrotaan Persian kuninkaan menettäneen miehistöstään noin puoli miljoonaa erilaisten vatsatautien seurauksena, pahimpana nimenomaan dysenteria.


Punatauti iski Suomeen epidemiana 1750-luvulla joitakin kertoja, mutta parikymmentä vuotta myöhemmin siitä tuli yleinen riesa noin sadaksi vuodeksi. Ei edes isorokko vetänyt vertoja tälle vatsakouristuksia, ripulia, oksennusta ja kuumetta aiheuttavalle taudille. Itämisaika oli vain nelisen vuorokautta. Erityisen vaaraalliseksi tilanne kehittyi pienten lasten ja vanhusten kohdalla. Vasta 1940-luvulla sulfalääkkeiden myötä pystyttiin välttämään kuolemantapaukset. Esimerkiksi vuonna 1852 Hämeenlinnan piirilääkäri rekisteröi 12574 sairastunutta, joista menehtyi lähes 15 prosenttia.

Heinäkuun lopulla 1811 punatauti iski Kosken kappeliseurakuntaan. Ensimmäisenä sen uhriksi joutui Vähä-Sorvaston Anttilan talon vanha isäntä Antti Ristonpoika, joka ehtinyt jo lähes 88 vuoden ikään. Samana päivänä eli 23. heinäkuuta kuoli myös Hongiston Mäen rusthollissa pieni Maria-tyttönen pari vuotiaana. Seuraavan kuukauden aikana kirkkomaalle siunattiin neljä Hongiston kylän asukkia, neljä Tapalassa asunutta sekä yksi Halikkolasta ja vielä yksi Myllykylän Maunulasta.
Tästä joukosta iäkkäimpiä olivat Sättärin Kaisa Simontytär (83v), Tapalan Jaakkolan Martti Erkinpoika (77v) ja Tapalan Maunulan Valpuri Tuomaantytär (66v). Nuorimmat uhreista olivat Hongiston Naumin poika Juho ja Hakalan Maria, jotka olivat reilun vuoden ikäisiä. Koko vuonna 1811 kuoli Kosken kappelissa 43 henkeä, joten punataudin osuus kuolinsyistä oli ylivoimaisesti suurin.

Jostain syystä epidemia laantui nopeasti ja oli koko ajan keskittynyt vain pariin kylään, jotka olivat kaiken lisäksi naapureita keskenään. On vaikea selvittää, oliko kyseessä muualta tullut taudinsiemen vai olivatko kyläläiset saaneet tartunnan vaikkapa juomavedestään.

Pitäjän haudattujen luettelosta voi huomata, että punatauti vieraili Koskella Tl säännöllisen säännöttömästi. Esimerkiksi vuosina 1797-1805 siihen ei kuollut kukaan. Toisaalta vuonna 1788 juuri Hongistossa kuoli viisi pientä lasta punatautiin. Kosken Tl haudattujen luetteloon on merkitty kuolinsyyt vuodesta noin vuodesta 1750 alkaen ja Suomen Sukututkimusseuran HisKi-tietokannasta niitä löytyy aina vuoteen 1859 saakka. Tuona aikana punatautiin kuolleita oli yhteensä 205 henkeä, joista Hongiston ja Tapalan kylien osuus oli peräti 39 kuollutta. Jostain syystä nämä Hämeen Härkätieltä hieman syrjässä olleet kylät joutuivat verirupuliksikin sanotun, pelätyn taudin kohteiksi muita kyliä huomattavasti useammin.

Kommentit

Suositut tekstit