Lapsenmurha

Marttilan Rekoisten kylän Isotalon mailla asui 1860-luvulta lähtien pitäjänsuutari Kustaa Adolf Nummelinin perhe. Hänen vaimonsa Karoliina Vilhelmiina Heikintytär oli kotoisin Rekoisten Kraappalasta, kun taas Kustaa Adolfin isä oli lautamies ja Laurilan kylän Vanhatalon rusthollari Kustaa Kustaanpoika. Viimeksi mainitusta, murhan uhrina kuolleesta isännästä olen kirjoitellut pari vuotta sitten.

Yksi pitäjänsuutari Nummelinin ja Karoliina Vilhelmiinan lapsista oli marraskuussa 1872 syntynyt tytär Vilhelmiina. Koska maaseutupitäjä Marttila ei pystynyt tarjoamaan työtä kaikille, lähti Vilhelmiina turkulaiseen tehtaaseen töihin.

Turussa hän myös sai aviottoman tyttären, joka syntyi marraskuussa 1900. Noin kuukautta myöhemmin Vilhelmiina pidätettiin epäiltynä tämän lapsen murhasta. Seuranneissa poliisikuulusteluissa Nummelin tunnusti synnyttäneensä lapsen aikaisin aamulla marraskuun 13. päivänä Samppalinnan mäellä yksinään. Heti tytön synnyttyä oli Vilhelmiina pitänyt kättään tämän suun edessä niin kauan, että lapsi tukehtui. Tämän jälkeen hän kääri ruumiin nenäliinaan kätkien sen sitten erääseen kivikasaan kyseisellä mäellä.

Tehtyään kammottavan surmatyönsä oli Nummelin mennyt Itäisellä Pitkäkadulla asuneen sukulaisensa luokse, jossa hän oleskeli omien sanojensa mukaan kello kuuteen asti iltasella. Pari tuntia myöhemmin oli Vilhelmina käynyt hakemassa murhaamansa lapsen em. kivikasan alta ja vienyt sen Heikkilänkadun varrella sijainneeseen taloon. Siellä hän kätki ruumiin maton alle rappukäytävässä. Kun tuo kätkö tuntui huonolta, vei hän surmatun lapsen vielä samana iltana kyseisen talon ullakolle.

Marraskuun 21. päivänä Vilhelmiina lähti käymään kotonaan Marttilassa ottaen kirstussa tuon aikaa maanneen ruumiin mukaansa. Matkalla oli niin kylmä, että lapsi oli perille tultaessa täysin jäässä. Kotitorpassaan Vilhelmiina piilotti surmaamansa lapsen hänelle käyttöön annetussa huoneessa olleeseen kirstuun. Sieltä isä Kustaa Adolf lopulta löysi ruumiin.

Vanhemmat olivat olleet täysin tietämättömiä tyttärensä raskaudesta tämän käydessä kotona aiemmin syksyllä. Vilhelmiina olikin yrittänyt parhaansa mukaan peittää "siunatun tilansa".

Viranomaisille murhaaja ei osannut selittää tekoaan, mutta sanoi sitä syvästi katuvansa. Tapaus oli siitäkin kummallinen, että synnytystuskien ilmaannuttua Vilhelmiina oli sanonut menevänsä synnytyslaitokselle, mutta hetken mielijohteesta hän päätti tukehduttaa vastasyntyneen tyttärensä. Vilhelmiina myönsi, että raskausajan loppupuolella hän oli väliin ajatellut ottavansa sikiön hengiltä heti sen synnyttyä.

Oikeuslaitos otti asian käsittelyyn Vilhelmiina Nummelinin oman todistuksen pohjalta ja helmikuun alkupuolella 1901 murhaaja sai viiden vuoden kuritushuonerangaistuksen tästä rikoksestaan.

Kommentit

  1. Olen Outi Stenroth ent.Kolsi.os Nummelin ja etsin sukujuuriani.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit