Oman toimen mies Esaias Sundholm Köyliöstä

Nakkilassa vuonna 1821 syntynyt Esaias Antinpoika otti myöhemmällä iällään käyttöön sukunimen Sundholm. Hänen vanhempansa, renki Antti Antinpoika ja Kaisa Leena Juhontytär muuttivat perheineen Köyliön Kankaanpään kylään loppuvuodesta 1822. Antista tuli tämän kylän ensimmäisen torpan perustaja, kun hän rakensi mökkinsä Torkkelin talon maille. Nykyisen alueen nimenä on Vuorenmaa. Lopulta Antista kuitenkin tuli Karhian kylän Kossilan talollinen.

Parikymppisenä Esais oli renkinä Kankaanpään Yskin talossa vieden vihille samassa paikassa tuolloin piikana olleen Leena Mikontyttären. Morsian oli miestään peräti 17 vuotta vanhempi. Vuoden 1843 syyskuussa syntyi pariskunnan ainoa lapsi, Kustaa Mauritz. Poika menehtyi jo seuraavana vuonna. Syksyllä 1878 kuoli Leena ja puuseppänä elantonsa hankkinut Esaias jäi yksin.

Nämä perustiedot saattaisivat riittää monelle sukututkijalle itseni mukaan lukien. Onneksi Kansalliskirjasto on digitoinut vanhoja sanomalehtiä, sillä niiden avulla Esaias Sundholmiin avautuu huomattavasti laajempi näkökulma. Uusi Aura tiesi kertoa 30.12.1900 puuseppä Sundholmin olevan edelleen elossa ja olleen aina "täydessä merkityksessä oman voiman mies". Monipuoliset taitonsa hän oli opetellut aina yksin, ilman ulkopuolisia opettajia.

Erityisen merkittäväksi Sundholmin tekee se, että hän oli Köyliön ensimmäinen kansanmies, joka oppi kirjoitustaidon. Tämä tapahtui hänen ollessaan vielä renkinä ja tehdessään härjillä erään matkan Turun kaupunkiin. Siellä Esaias löysi eräältä pihamaalta kirjoitusaakkoset, joilla hän sitten harjoitutti itseään.

Tämän jälkeen Sundholmista tuli Karhian kylän kirjuri, joka kutsuttiin aina paikalle mm. huutokauppatilaisuuksiin. Mitä tahansa kirjallisuutta puuseppämme löysikään, sen hän myös luki. Niinpä hän oli alueensa ensimäinen sanomalehden tilaaja ja levittäjä.

Esaias Sundholm ei kätkenyt vaivalla oppimaansa taitoa vakan alle, vaan piti mm. pyhäkoulua 30 vuoden ajan. Lopulta Esaias joutui lopettamaan opettamisensa, koska hänen kuulonsa oli heikentynyt. Vuosikymmeniä ehtivät köyliöläiset lapset kokoontua joka sunnnuntain iltapuolella neljän tunnin ajan mm. Raamatun ääreen. Lisäksi luettiin katekismusta ulkoa, harjoiteltiin kirjoitusta sekä päässälaskua ja laulettiin virsiä. Sundholm ei saanut eikä edes pyytänyt palkkaa tästä vapaaehtoistyöstään.

Pitkään hän oli myös pitäjän ainoita puuseppiä ja mm. ruumisarkkuja hänen laskettiin valmistaneen elämänsä aikana 779 kappaletta. Näiden lisäksi taitavista käsistä lähti rauta-, vaski- ja kellosepäntöitä sekä työkaluja. Oli kyseessä sitten kirveenterä tai pora, teki Sundholm aina yhtä huolellista työtä.

Kun miehen voimat eivät enää riittäneet puusepän töihin, ryhtyi hän ansaitsemaan elantoaa kelloseppänä ja kirjansitojana. Koska Sundholm ei halunnut turvautua köyhäinapuun, joutui hän lopulta myymään omia työkalujaan henkensä pitimiksi. Vaikka hänen asuntonsa oli jo hieman rappeutunut, halusi Esaias jäädä sen suojiin - oma on aina oma.

Kommentit

Suositut tekstit