Serafiian surkea kuolema

Syyskuisena aamupäivänä 1909 oli Yläneen Uudenkartanon väki elonkorjuussa lähellä Yläneenjokea sijaitsevilla pelloilla. Sattumalta joku huomasi joen pohjassa hevosen rattaineen. Yksissä tuumiin kuollut elikko ja kulkupeli nostettiin rannalle. Siellä niiden huomattiin kuuluneen torppari Kustaa Ylioja-Sarinille, jonka vaimon tiedettiin edellisenä päivänä käyneen Turussa mainitulla kyydillä.

Koska Yläneellä oltiin jo tuohon aikaan valveutuneita, pystyttiin torpparilta kysymään "telefoonilla" oliko tämän puoliso jo palannut matkaltaan. Vastaukseksi saatiin tietoa, että torpparin vaimo Serafiia oli kateissa. Nyt lähdettiin välittömästi naaraamaan Yläneenjokea hevospelin löytöpaikan kohdalta molempiin suuntiin. Pian etsijät tekivätkin pelätyn löydön; Serafiia makasi hukkuneena joen pohjassa.

Vainaja oli ollut edellisenä päivänä viemässä teurastaja Vihtori Eklöfin lihakuormaa Turun kaupunkiin. Paluumatkalla Serafiia oli nauttinut ns. miestä väkevämpää runsain mitoin ja Yläneelle tultuaan hänen oli nähty ajelevan kirkonkylän raitille "ristiin rastiin katuja ja kulmia". Kukaan ei ollut kuitenkaan nähnyt sitä, minkä takia nainen oli lopulta hurauttanut kärryillään pelloille ja suoraa päätä erään jyrkän äyrään kohdalta suoraan jokeen kohtalokkain seurauksin. Vainajaa jäivät suremaan puoliso, neljä lasta ja joukko lapsenlapsia.

Paikkakunnalla oltiin jo kauan puhuttu Eklöfin Vihtorin ja Sarin Fiian turmeluksen täyteisistä Turun reissuista, jotka nyt olivat johtaneet pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen.


Kuvassa Yläneen peltoja, joiden takana häämöttää Yläneenjoki.

Kommentit

Suositut tekstit