Ei pyöräilyä kello 9 jälkeen aamulla

Kesällä 1890 joutui Helsingin Maistraatti julkaisemaan tiukkasävyisen lisäyksen kaupungin poliisijärjestykseen. Tämä läänin kuvernöörin kanssa yhteistyössä mietitty kuulutus koski polkupyörän käyttäjiä. Jatkossa oli nimittäin sallittua pyöräillä Helsingin esplanadeilla ja "skväreillä" vain kello yhdeksään asti aamuisin sekä kaupungin puistoissa aina kello kymmeneen saakka.

Poikkeuksena tästä olivat alle 12 -vuotiaat lapset, joiden oli sallittua pyöräillä myös muina aikoina. Luonnollisesti lapset eivät saaneet aiheuttaa harrastuksellaan häiriötä. Mikäli poliisi niin käski, oli ajaminen välittömästi lopetettava.

Mikäli taas joku Polkupyöräklubi halusi järjestää jossain kaupungin puistoista ajonäytöksen tai pitää kello 10 jälkeen yhteisajon, oli tähän saatava Poliisikamarin erillinen suostumus. Poliisi saattoi myös antaa erillisiä määräyksiä tapaturmien ehkäisemiseksi.

Näiden määräysten rikkojaa odotti 5-25 markan sakko.


Polkupyörä ei ollut tuohon aikaan mitenkään tuntematon peli Suomessa, mutta toisaalta se herätti edelleen ihmetystä. Paria vuotta aiemmin, kesäkuussa 1888 oli lehtiuutisen arvoista pyöräillä Huittisista Poriin. Ylioppilaat Frestadius ja Pitkänen olivat nimittäin polkeneet tämä kuuden ja puolen peninkulman matkan "welosipeedeillään" noin seitsemässä tunnissa. Tosin he olivat joutuneet jalkamiehiksi osaksi matkaa, sillä maantie oli paikoin niin heikossa kunnossa.  Ylioppilas Frestadiuksen meriitteihin kuului myös pyöräily Huittisista Tampereelle. Porista nuorukaisen matka jatkui laivalla Turkuun, mistä hän aikoi polkea Tampereelle. Herra Pitkänen taasen palasi saman tien takaisin Huittisiin omalla kulkupelillään.


Kuvassa englantilaisia kilpapyöräilijöitä lehdestä "London bicycle club gazette, Volume 3", syyskuun 10. päivä vuonna 1880

Kommentit

Suositut tekstit