Lisää vehkalahtelaisia

Suden talon puumerkki
Jaakon rinnalla mainittiin Suden rusthollin isäntänä 1630-luvulta lähtien Mikko Erkinpoika, joka mahdollisesti oli Jaakon pojanpoika. Jaakon kuoltua jaettiin tila kahtia. Toisen, Suden, myöhemmin Lautalan, isännäksi tuli Mikko. Klemetti Matinpoika sai Suden tilan toisen puo­liskon, jota ryhdyttiin kutsumaan Klemolaksi. Alkuperäisen tilan koosta kertoo se, että jaon jälkeenkin molemmat puoliskot kuuluivat edelleen Vehkalahden viiden suurimman talonpoikaistalon joukkoon.

Vuoden 1633 käräjillä Mikko vakuutti, että "suvun neuvosta ja suostumuksesta" hän tulisi ottamaan sukulaisensa Yrjö Simonpojan perillisekseen.
Mikko oli Kymenkartanon läänin talonpoikaissädyn valtiopäiväedustajana Nyköpingissä 1634. Valtiopäivillä tehtiin silloin kauaskantoisia päätöksiä. Hallinnollinen käytäntö vahvistettiin: lainsäädäntö kuului kuninkaalle ja valtiopäiville ja toimeenpanovalta kuninkaalle ja keskusvirastoille, kollegioille. Lisäksi valtakunta jaettiin 23 lääniin. Kaupunkien porvareiden osalta olivat valtiopäivämiehen edellytyksiä asiantuntemus, ruotsin kielen taito, luku- ja kirjoitustaito sekä kohtuullinen varallisuus – valtiopäivämiehen matka kyllä korvattiin, mutta asuminen kuukausikaupalla vieraalla paikkakunnalla maksoi paljon ja sen piti itse maksaa. Oletettavasti vaatimukset maaseudulta tulevalle valtiopäivämiehelle olivat suurin piirtein samat kuin kaupunkilaisedustajille.


Mikon kuoltua Yrjänä Simonpojasta (Jören Simonsson) tuli Suden eli Lautalan rusthollariksi vuosiksi 1642-49.


Seuraavan isännän 1650-59 nimi oli Eerik Yrjänänpoika Susi (Erik Jöransson Susi). Hänen aikana, 1653, sai Vehkalahden kauppapaikka kenraalikuvernööri Pietari Brahen toimesta kaupunkioikeudet. Kaupungin viralliseksi nimeksi tuli Veckelax Nystad, Vehkalahden Uusikaupunki. Itse kaupunki ei kovin kummoinen ollut: muutaman sadan ihmisen metropoli.
Rajariidan tuomion noudattamatta jättämisestä Metsäkylän Susi sai 100 taalarin sakon 12.1. 1657. Sillä rahalla olisi niihin aikoihin saanut viitisen tammaa, saman verran suolatynnyreitä tai parisenkymmentä sikaa. Vuoden 1658 Vehkalahden käräjillä peräti 322 talonpoikaa sai sakkoja vitkastelusta kruunun kuljetuksissa ja 1668 metsäkyläläiset ja reitkallilaiset tuomittiin korvauksiin samasta syystä.

Edellisen isännän veljenpoika Jaakko Mikkelinpoika (Jakob Mikkelsson) oli Suden eli Lautalan rusthollin isäntä 1672-76. Jaakko lienee kuollut nuorena, sillä Perttu Mikkelinpoika Susi (Bertel Mikkelsson Susi), kenties Jaakon veli, merkittiin talon isännäksi 1678-99.

Seuraava isäntä Sudessa eli Lautalassa oli Eerik Jaakonpoika Susi (Erik Jakobsson Susi) 1700-1709. Hän oli myös osakkaana aluksessa ainakin 1705.
Vuosina 1710-25 oli isäntänä Matti Pertunpoika (Mattz Bertilsson), joka lienee ollut Eerik Jaakon-pojan serkku.


Edellisen isännän sukulainen Yrjänä Eerikinpoika (Jören Eriksson) oli Suden eli Lautalan rusthollari 1726; hän eli vielä ainakin 1768. Yrjänä lienee ollut Eerik Jaakonpojan poika.
Uudenkaupungin rauhassa 1721 jäi Vehkalahti vielä Ruotsin puolelle, Viipurin ja muun Kaakkois-Suomen siirryttyä Venäjän hallintaan. Samalla Ruotsin kuningas nimitti Vehkalahden kaupungin Itä-Suomen tapulikaupungiksi ja antoi sille oman nimensä: Fredrikshamn, Hamina.
Susi eli Lautala oli jo pari polvea ollut kahden rinnakkaisen sukulaislinjan isännöimänä. 1745 se jaettiin näiden kesken. Toisen puoliskon sai Matti Matinpoika (Matts Mattsson), todennäköisesti edellisen isännän poika; toinen tuli Tuomas Yrjänänpojalle, joka lienee ollut Matin pikkuserkku. Tuomaksesta lisää alla.
Vaikka sukulaisuutta enää ei voi varmasti osoittaa, lienevät sekä Matti että Tuomas olleet jälkeläisiä sille Nuutti Heikinpojalle, joka oli ollut isäntä Metsäkylässä 1500-luvulla.

Vehkalahden Metsäkylän Suden talossa (Susi, Sutela, Lautala; kaikki muodot esiintyvät vuorotellen kirkonkirjoissa) asui 1700-luvulla isäntä Tuomas Yrjänänpoika (Thomas Jöransson), jonka vaimo oli Marketta Matintytär (Margareta Mattsdotter). Tuomas lienee syntynyt n. 1703 ja Marketta n. 1706.
Heidän aikana Vehkalahti siirtyi Turun rauhassa 1743 Venäjän kruunun alle, Ruotsin jälleen kerran hävittyä sodan. Rajajoeksi tuli Kymijoki. Sodan jälkeen seurasi onneksi pitkä rauhan kausi.
Tuomas kuoli 28.1. 1767 ja emäntä Marketta 27.4.1785. Heille syntyi lapset:

1.?Jaakko Tuomaanpoika (Jacob Thomasson), n. 1732 - 1810, Lautalan isäntä.
2.?Matti Tuomaanpoika (Matts Thomasson), n. 1732 – 1784, Lautalan isäntä.
3.Heikki Tuomaanpoika (Henrich), s. 27.1.1738
4.Susanna Tuomaantytär, s. 27.12.1739
5.Helena Tuomaantytär, s. 25.12.1741 Lautala
6.Marja Tuomaantytär (Maria), s. 13.1.1744 Susi
7.Aatami Tuomaanpoika (Adam), s. 13.4.1745 Lautala
8.Pietari Tuomaanpoika (Petrus), s. 24.6.1748 – 1748.
9.Marketta Tuomaantytär (Margareta), s. 31.8.1749 Lautala – 1752.
10.Martti Tuomaanpoika (Martin), s. 9.11.1751 Lautala – 1751.
11.Tuomas Tuomaanpoika (Thomas), 4.11.1752 Lautala – 1803, talonosakas Sutelassa, pso. 1793 Helena Paulintytär Kolsilasta, 1763 – 1830.
12.Yrjö Tuomaanpoika (Jöran), s. 7.2.1756 Sutela.


Tuomas Tuomaanpoika avioitui 5.6.1793; puoliso oli Helena Paulintytär (Helena Paulidotter) Kolsilan Läätin talosta. Helena oli syntynyt 22.5.1763 ja hänen vanhempansa olivat Pauli Antinpoika (Påhl An-dersson) ja Liisa Simontytär (Lisa Simonsdotter). He saivat lapset:

1.Johannes Tuomaanpoika, s. 25.4.1794 Lautala
2.Kalle Tuomaanpoika (Carl), s. 3.9.1795 Sutela
3.Tuomas Tuomaanpoika (Thomas Thomasson), 19.12.1798 Lautala
4.Aatami Tuomaanpoika, 19.12.1799 Sutela - 1869, talonosakas Sutelassa, 2.pso 1828 Eeva Hannuntytär (Eva Hansdotter), 1810-68, Mäntlahden kylästä.
5.Eeva k. 1868 ja Aatami 1869;
6.Liisa Tuomaantytär (Elisabeth Thomasdotter), 21.12.1802 Sutela

Tuomas murhattiin 23.5.1803. Hautajaismerkinnässä Tuomas merkittiin talolliseksi, isännäksi (värd); varmaankin hän oli osakas Sutelassa vaikkakaan ei varsinainen isäntä. Ilmeisesti Lautalan talossa oltiin jo pitkään toimittu kuten muuallakin usein oli tapana: vaikka omistusosuudet jyvitetttiin lasten kesken, ei taloa kuitenkaan fyysisesti enää jaettu, vaan mahdollisesti ulos lunastamattomat sisarukset jäivät sin-ne asumaan ja työskentelemään, jos vaan tila elätti heitä kaikkia. Näin oli toimeentulo turvattu. Vanhimman pojan, isännän, ei tarvinnut maksaa ketään ulos, eikä ulkopuolista työvoimaa tarvinnut palkata.
Leski Helenalle jäi Tuomaan kuoleman jälkeen viisi pientä lasta, kaikki olivat alle kymmenvuotiaita ja nuorin vain muutaman kuukauden ikäinen. Syksyllä (18.10.1803) Helena avioitui uudelleen. Hänen toinen puoliso oli Arvi Juhonpoika (Arvid Johansson) Valkealasta. Heille ehti syntyä vielä ainakin yksi lapsi, Elias Arvinpoika (1805 – 1805). Helena kuoli Lautalassa 25.4.1830.


Kiitos RR!

Kommentit

Suositut tekstit