jatkoa Boterus -tarinalle

jatkoa keskiviikolta 2.3.2011

Jacobus mainittiin Halikon Puotilassa v. 1630. Mitä hän siellä teki? Oliko hän ehkä jossakin kartanossa kotisaarnaajana? Joka tapauksessa on yhteys Puotilan täytynyt olla melko vahva, koska Jacobus käytti lisänimeä Boterus. Oliko Jakobus mahdollisesti syntynyt Halikossa, josta toinen tai molemmat vanhem-mat muuttivat Turkuun ja ehkä sai toisen pojan?

Jacobuksen ensimmäinen vaimo oli turkulaista porvarisukua Kynsilaukka. Ehkä Jacobuksen ja Lauren-tiuksen vanhemmatkin olivat turkulaisporvareita? Kynsilaukat olivat todennäköisesti myös laajan Allenius/Alléen-nimisen pappis- ja säätyläissuvun lähtösuku, sillä Jacobuksen appi Henrik Jakobinpoika Kynsilaukka oli mahdollisesti v. 1630 kuolleen Nousiaisten kirkkoherran, Gregorius Henricin isä ja 1663 kuolleen kirkkoherra Henrik Georgii Lauckin isoisä. Ehkä Nousiaisten Gregorius ja Vihdin Jacobus olivat olleet opiskelukavereita.

Puotilan lienee 1630-luvulla omistanut ratsumestari Hans Ramsay ja se oli ollut hänen n. 1620 edesmenneen ensimmäisen vaimon Elin Andersintyttären suvun kotitila. Heillä oli n. 1610 syntynyt poika Hans Ramsay nuorempi, mutta isä Hans oli mennyt uusiin naimisiin n. 1625 ja asui ainakin itse luultavasti päätilallaan Someron Ihamäellä. Hans nuoremmastakin tuli sotilas, hänet mainitaan vänrikkinä ratsumestari Henrik Ekestubben alaisuudessa v. 1634, mutta hän kuoli Saksassa v. 1635. Nimi Ekestubbe on mielenkiintoinen tässä yhteydessä, sillä Ekestubbet olivat Vihdin valta-aatelia ja saattoivat ehkä ratkaista Jacobuksen nousun Vihdin kirkkoherraksi; joka tapauksessa Vihdin aateliset yrittivät myöhemmin huonolla menestyksellä yrittää nostaa Jacobuksen pojan Petruksen Vihdin seuraavaksi kirkkoherraksi isänsä jälkeen. Veli Laurentiuksen vaimo Brita n. vuodesta 1639 oli ilmeisesti Vihdin alilaamanni Lars Bertilinpojan tytär ja siten Ekestubbe-sukua. Laurentius omisti mm. yhden saarnakokoelman "Minun hyville holhoilleni sekä rackaille Svågereilleni ja heimolaisilleni", joista yksi oli yllä mainittu ratsumestari Henrik Larsinpoika Ekestubbe.

Jacobus osallistui 1651-56 useaan väitöstilaisuuteen (omnämnd i flere dissertationer vid Åbo Akademi) Turun Akatemiassa (per. 1640). Ottaen huomioon veljesten toiminnan vahvasti suomenkielisissä seurakunnissa, voitaneen olettaa heidän olleen suomenkielisiä, mutta heidän on täytynyt sen lisäksi osata ainakin ruotsia ja latinaa, mahdollisesti Turun alueelta kotoisin olevina ehkä saksaakin.

Jacobus kuoli viimeistään huhtikuussa 1660, jolloin Jacobuksen toinen puoliso, leski Gertrud  anoi kahta armonvuotta (aika, jolloin papin perhe sai pitää tämän virkatulot ja asuttaa pappilaa). Kirkkoherra lienee haudattu Vihdin Pyhän Birgitan kirkon lattian alle, kuten oli tapana.
Jacobuksen pojalla Petrus Jacobilla ja Vihdin seurakunnan Pyhäjärven kappalaisella Jören Agricolalla oli kova taistelu vapautuneesta Vihdin kirkkoherruudesta. Ehkä osana tätä taistelua valitti leski Gertrud kuinka kappalainen Jören Agricola ”tunkeutuu kirkon tiloihin, päästää huoria kirkkoon ja kihlaa ja vihkii morsiamia ilman kirkkoherran tietoa” (”som intränger sig i pastoratet, tar horor i kyrkan, fäster och viger brudar utan pastoris vetenskap”). Gertrud haudattiin Vihdin (vanhaan Pyhän Birgitan) kirkkoon 18.1.1685. Jacobuksella oli lapset:

1. Petrus Jacobi Aquilinus, pappismies, ratsutilallinen Kotkaniemen kylässä, pso. n. 1672-3 Margareta Jörenintytär Agricola.
2. ? Elin Jakobintytär, haud. 1720, pso. mahd. ratsutilallinen Nils Jakobinpoika Palm, haud. 1710.


J. Knutsonin n. vuonna 1845 tekemä kivipiirros, jossa Vihdin vanhan kirkon pääty on vielä pystyssä. Se sortui v. 1869. Horisontissa näkyy nykyinen kirkko. Vihdin vanha kivikirkko rakennettiin luonnonkauniille Vihdinniemelle Hiidenveden rannalle 1400-luvulla. Tämä Pyhälle Birgitalle pyhitetty kirkko oli suorakaiteen muotoinen. Pohjoisen puolella on runkohuoneeseen liittynyt ristiholvattu sa-karisto. Kirkon sisäkatteena oli puuholvi. Tässä ja sisäseinissä oli v. 1670 tehtyjä maalauksia ja kirkon ikkunoissa lyijylasitusta. Kirkon itäpuolella sijaitsi v. 1682 rakennettu puinen kellotapuli. Vainajia haudattiin kirkon lattian alle ja kirkon vieressä olevaan hautausmaahan. Kirkko alkoi 1700-luvulla rappeutua. Kosteus syövytti rakenteita niin, ettei korjauksista ollut apua. Kymmenen vuotta kestäneen tiilentekourakan jälkeen ryhdyttiin kesäkuussa 1770 rakentamaan uutta kirkkoa Hartanmäelle.



jatkuu maanantaina 7.3.2011

Kommentit

Suositut tekstit