Talvinen matka Karinaisissa

Karinaisten kirkko kesäkuussa 2009
Jos halusi esimerkiksi 1880-luvun lopulla talvisin matkustaa Turusta Karinaisiin, saattoi reitikseen valita lumesta umpeen menneen maantien tai rautatien. Viimeksi mainittua pitkin matka joutui nopeasti yhden markan ja 95 pennin arvoisella junalipulla. Perillä odotti erittäin vilkas asema, joka täyttyi lähinnä lauta- ja tukkikuormia tuovista hevospeleistä. Matkalainen saattoi ihmetellä niitä suunnattomia kuormia, joita elikoiden vedettäväksi oli pistetty, mutta tähän löytyi hyvä selitys. Normaalilla kuormalla saattoi hevosmies tienata vetopalkkaa ainoastaan pari markkaa päivässä. Sen takia reet ladottiin täpötäyteen ja vielä vähän ylikin.

Asemalta lähdettäessä silmiin osui heti kaksi kauppapuotia, joiden tavaravalikoima oli hyvin laaja. Hieman edempää löytyi vielä yksi maalaiskauppa. Yleinen mielipide tuohon aikaan oli, että useat kaupat aiheuttavat harmia taloudenpidolle, varsinkin jos ne myyvät tuotteensa laskun päälle velaksi. Kyrön taajamassa tätä huolta ei ollut, sillä aikalaiskertomuksen mukaan "mitä enemmän löytyy kauppiaita, sitä kohteliaimpia ja vaatimattomampia he ovat, sitä parempia ja halvempia on heidän tavaransa, sitä suurempi tilaisuus on ostajilla valikoita ja sitä pikemmin sekä vähemmällä vaivalla saa mitä tarvitsee".

Talvista matkapäivää viettävä saattoi matkata muutaman kilometrin Tarvasjoen suuntaan ja poiketa Karinaisten edellisenä vuonna kunnostetulle kirkolle. Tuolloin oli uusittu katto ja tornin seinät galvanisoidulla pellillä, joka kaukaa katsottuna näytti aivan hopeiselta.

Sisältä löytyivät 2100 markkaa maksaneet urut, jotka oli sitten vielä jouduttu maalaamaan. Rahat urkuja varten saatiin vapaaehtoisina lahjoituksina, minkä lisäksi paikallinen ompeluseura oli antanut kirkolle mustasta sametista tehdyn, hopeaompeleilla koristellun alttarivaatteen. Se oli maksanut 85 markkaa ja 75 penniä, joten kyseessä ei ollut vallan vaatimaton hyväntekeväisyys seurakunnalle, joka vielä tuohon aikaan oli Marttilan alaisuudessa. Varsinaisia jumalanpalveluksia nimittäin pidettiin vain joka kolmas sunnuntai pääjuhlien lisäksi. Muina pyhäpäivinä oli kirkko avoin ja lukkari luki saarnatekstin sekä mahdolliset, viralliset kuulutukset.

Kirkosta eteenpäin mentäessä päästiin matkalla kansakoululle, jossa huomioitiin erityisesti kaikista köyhimpien lasten mahdollisuus opiskeluun. Sama ompeluseura, joka lahjoitti kirkolle alttarivaatteen, avusti koululaisia jakaen ilmaiseksi kirjat, kynät ja vaatteet. Lisäksi lukukauden lopussa jaettiin 30 markkaa kuuden oppilaan kesken. Ompeluseuran väellä riitti lisäksi tarmoa muuhunkin, sillä se osallistui lähetystyöhön Afrikassa ja olipa se ehtinyt koota muutamassa vuoden peräti 1000 markan pääoman.

Paikkakunnan tärkeimpinä sivistyksen edistäjinä Turusta Karinaisiin matkannut aikalainen piti entistä kirkkoväärtiä, Juho Tilkasta, kunnallislautakunnan puheenjohtajaa, Joose Tulosta sekä kansakoulun taloudenhoitajaa, Antti Nokkaa.

Kommentit

Suositut tekstit