Muutamia taruja Yläneeltä

Yläneen pitäjän kertoo kansa ennen vanhaan olleen nimeä vailla. Seutua oli vain sanottu ylängöksi tai ylänteeksi, josta sitten vähitellen syntyi Yläne nimi. Tämän pitäjän suuren Heiniö- (kirjoissa väärin Heinjoki) nimisen korpikylän tietää kansa saaneen alkunsa siten, että kaksi kalastajaa, joitten nimet olivat Lauri ja Jaakko, noin puolitoista sataa vuotta takaperin asettuivat asumaan korpeen nykyisen kylän kohdalle rakentaen kalasaunansa kahden puolen jokea, joka yhdisti kaksi nyt jo kuivunutta järveä. Kalastuksen ohella olivat miehet ruvenneet maanviljelystäkin harjoittamaan ja jonkun ajan kuluttua olivat korpeen kohonneet Laurilan ja Jaakkolan rusthollit, joista sitte vähitellen muodostui monitaloinen kylä. Vielä muutama aika takaperin oli kylässä ollut vain Laurila ja Jaakkola nimisiä taloja.

Samaisen Heiniön kylän lähistöllä on muutamia paikkoja, joitten nimien synnyn kansa osaa selittää. Niinpä ovat Tappokallio ja Pöytäkallio nimiset, eri puolilla Elijärveä olevat kalliot saaneet niinensä siitä, että toisella on pappilan suuresta huhdasta saatu vilja puitu (tapettu), kun taas toista kalastajat ovat aterioidessaan käyttäneet pöytänään. Kollinpalo nimiseen metsään on joskus joku "Muona-(Moona-)kolliksi" nimitetty mies päästänyt valkean valloilleen, josta palamaan syttynyt ala on saanut nimensä. Mainittuun Elijärveen pistävästä Ellinkuoleman nokasta ja Heiniön kylässä olevasta Hallin kalliosta, jota lapset kovin pelkäävät, lienee myöskin ollut joitakin tarinoita. Toisesta samaiseen Elijärveen pistävästä niemekkeestä tiedetään, että hiisi joskus on koettanut sitä härkäparin avulla vetää yhteen erään samassa järvessä olevan saaren kanssa. Kun härkien par'aikaa vetää kiskoessa eräs akka oli järven toiselta puolen tätä menoa nauraen katsellut, oli hiisi suuttunut ja heittänyt akkaa kohden suuren kiven, joka olikin pudonnut keskelle järveä. Samassa olivat harjatkin kivettyneet. Järvessä näkyy vieläkin kaksi harjan muotoista kiveä.

Lietsan(?) metsässä olevan suuren Vuohtenlinnan (Vohtelinnan) kiven tiesi eräs Yläneen ukko saaneen nimensä siitä, että se joskus on ollut suuren vuohilauman turvapaikkana sutta vastaan. Suden yritykset päästä kivelle oli urhoollinen pukki tehnyt tyhjäksi antamalla sille joka kerta sarvillaan ankaran töytäyksen. Toisessa Mustan kansan kuolema nimisessä metsässä kerrotaan vielä joku aika takaperin olleen ison lepän, joka oli veistetty ristejä täyteen. Sen lähettyvillä on joskus joku Halikosta tullut mustalaisjoukko kuollut. Yläneen Vimman talon kohdalle jokeen kertoo kansa joskus kirkonkellon upotetun sodan jaloista. Kelloa on kerran yritetty nostaa joen pohjasta ylös ja se oli jo saatukin aivan veden pinnalle, kun eräs akka oli huutanut "Jo näkkyy jo!" Silloin oli kello vaipunut pohjaan takaisin. Sota-aikoihin johtaa myöskin kertomus Mykkälän talon nimen synnystä. Talon on muka rakentanut Nuijasodan aikana joku mykkä pakolainen. Nykyisen Ristinummen kylän paikalla lähellä Yläneen kirkkoa kerrotaan ennen kasvaneen vankkaa mäntymetsää. Tässä metsässä oli kerran eräs metsästäjä huomannut suuren metsoparven majailevan. Hän oli ampunut siihen useita kertoja, mutta ei yhtään lintua ollut pudonnut. Lopuksi oli mies ampunut hopeakuulalla ja silloin oli puusta pudota tupsahtanut itse "Lapin ukko", joka oli ollut täällä etelässä lintuja kokoamassa.

Vielä mainittakoon Yläneen ja Mynämäen rajamailla olevat paikat Munkkion leo (elukkain lepopaikka) ja Ryövärin mäki, joihin liittyy yhteinen taru. Kerrotaan näet, että viimeksi mainitulla paikalla joskus munkki ja ryöväri ovat joutuneet tappeluun, jossa jälkimmäinen heti oli kuollut. Munkki oli kuitenkin jaksanut haavoittuneena laahautua ensin mainitulle paikalle, missä vasta oli henkensä heittänyt. Vielä viime aikoina ovat lapset Munkkion leota suuresti kammonneet ja joskus on kuultu sen kivien kummallisesti kalisevan.

Kotiseutu : Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja. no 7, 1.4.1910

Kommentit

Suositut tekstit