Sotaurho Johan Eriksson Lind

Salon rippikirja 1809-1814
Salon Hakostaron kylässä joulukuun yhdeksäntenä 1846 kuollut muonatorppari Johan Lind ehti elämänsä aikana olla monessa mukana. Hän oli syntynyt useiden vanhempien lähteiden mukaan 9.5.1784, mutta Salon rippikirjasta 1809-1814 löytyy tarkempi tieto. Johan syntyi vasta 19.5.1787 Salon Pukkilassa torppari Erik Matssonin ja vaimonsa Kaisa Eriksdotterin perheeseen. Erik Erik oli kovin liikkuvaista sorttia ollen torpparina tai lampuotina Pukkilan lisäksi ainakin Kistolan Lassilassa ja Salon kylässä.

Kun Suomen Sotaa käytiin, oli palveli Johan Lind Hakostaron Kankareen talon puolesta kuuluen Turun ja Porin läänin jalkaväkirykmenttiin. Eräiden tietojen mukaan Lind olisi ollut sotilasarvoltaan kersantti Porin rykmentissä, mutta em. rippikirjassa hän on yksinkertaisesti Hakostaron Kankareen talon Hossamon torppari.

Aikalaiset kuvailivat Lindiä pitkäksi, rotevaksi, vaaleaveriseksi ja kiharatukkaiseksi, jolla oli tavattoman suuret ruumiinvoimat. Luonteensa puolesta hän oli hiljainen ja hyväntahtoinen. Lind oli "kaikin puolin kristitty ihminen", joka ei sylkenyt lasiin, mutta ei toisaalta koskaan nauttinut miestä väkevämpää liiaksi. Sotamuistoja hän ei pahemmin viljellyt, mutta kerran totesi "ettei ryssien kanssa syntynyt mitään vakavaa ottelua, kun herrat tekivät falskeutta ja perääntyivät lahjuksia vastaan".



Johan Lindin vaimo Brita Lisa oli miestään hieman vanhempi ja syntynyt jo 1781. Häntä kuvailtiin, pienikasvuiseksi, vilkkaaksi, ketteräksi ja "viekkaaksi" naiseksi. Pariskunnalla oli kolme tytärtä, Maija Stiina, Leena Kaisa ja Anna Liisa sekä yksi poika, Johan Erik. Viimeksi mainittu oli pitkä ja roteva kuten isänsä, mutta juro.

Lind teki myös muuraustöitä ja oli Uskelan kirkon kellonsoittajana. Hänen sanotaan tehneen Uskelan vuonna 1831 valmistuneen kivikirkon suuret kiviportaat.

Johan Eriksson Lindin ruumiinvoimista on muistona tarina Kavilan nummen rosvojoukosta. Kavilassa, joka sijaitsee Salon ja Perniön rajamailla, majaili joskus 1800-luvun alkupuolella rosvojoukko. Rikolliset pitivät koko seutua kauhun vallassa ja kerran yksi joukkion päälliköistä tuli Lindin ovelle ruokaa vaatimaan. Ystävällinen torppari tarjosikin nauriita, mutta ne eivät kelvanneet. Samassa Lind tarttuikin roistoa niskasta sitoen tämän sänkyynsä kiinni. Sitten rohkea sotilaamme improvisoi puunuijan, johon löi rautanauloja pystyyn.

Nuija kädessä Lind lähti taluttamaan rosvoa nimismies Sjöbergin luo Kankareen taloon. Tiellä tulivat muut roistot vastaan aikomuksenaan vapauttaa päällikkönsä. Tämä ei onnistunut sillä Lind ajoi miehet tiehensä piikkinuijallaan. Näin rosvo joutui nimismiehen käsiin ja Lind sai pienen palkkion uroteostaan. Paluumatkaa varten Sjöberg olisi antanut pari renkiä urhean Lindin turvaksi, mutta tämä ei huolinet näitä. Hän meni yksinään kotiinsa eivät roistot enää koskaan yrittäneet hätyytellä tätä.

Haudattujen luettelon mukaan Johan Lindin kuolinsyy oli tuntematon, mutta kansanperinteen mukaan hän menehtyi tavallaan tapaturmaisesti. Eräissä hautajaisissa Lind oli ryhtynyt painiskelemaan leikillään nuoren miehen kanssa, joka sitten oli heittänyt vanhuksen alleen. Tästä torppari sai jonkinlaisen vamman, johon hän sitten muutaman ajan päästä menehtyi.

Kommentit

  1. Mielenkiintoista. Eli Salossa on kylä nimeltä Hakostaro? Täällä meillä on siis Hakoinen. Ja kuinka ollakaan niin ehkä vanhin Härkätie on kulkenut Halikonlahdelta sisämäähän jos aikana jona Hämeen linnaa ei ollut, vaan oli jo olemassa Hakoisten linnavuori.

    Jos kukaan ei ole tätä aiemmin huomannut, niin olisi se ihmeellistä. Sillä mihin Härkätie päättyi ennen historiallisen ajan alkua.

    O.Lehtiö

    VastaaPoista
  2. On tätä tutkittu. Paljonkin. Alunperin Härkätie päättyi Someron kautta Halikkoon. Salossa on runsaasti Hämäläis-alkuisia nimiä.
    Täytyy varmaan kirjoittaa asiasta. Hakostaron muinaislinnasta olenkin jo julkaissut jotain, kts arkistoa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit