Lars Pampineus

Larsin epitafi - nykyisin Porvoon museossa

Sipoon edellinen kirkkoherra Andreas Sigfridi jätti tehtävänsä ilmeisesti 1636. Seuraaja Lars Johansson (Vinblad), eli Laurentius Johannis Pampineus, "herra Lars", oli silloin ollut kappalainen Sipoossa seitsemän vuotta. Hänen ensimmäiseksi puolisoksi tuli edellisen kirkkoherran tytär Margareta Andersintytär, joka mainittiin henkikirjassa 1634-37. Liitosta syntyi kolme lasta. Vuonna 1643 mainittiin Kirstin Hinderintytär Larsin vaimona. Myös hän kuoli nuorena, tästä toisesta liitosta syntyi nähtävästi vain poika Henrik Vinblad, josta tuli Ruotsin Länsi-Pohjan maaherra ja aateloitiin 1688 nimellä Winblad von Walter. Kirstin Hindersintytär oli kenties sama kuin se Kirstin, joka mainitaan Helsingin Herttoniemen henkikirjassa 1635 rälssimies Henrik Tomaksenpojan (ns. Jägerhorn af Härtonäs –sukua) tyttärenä. Larsin avioiduttua kolmannen kerran 12.3.1656, oli puoliso nyt porvarintytär Agneta Bröijer Viipurista.

Lars käytti ajan oppineiden tapaan latinalaista nimimuotoa Pampineus, Pampinaeus, joka tarkoittaa "viininlehdin koristeltua". Koska kaikki jälkeläiset käyttivät nimeä Vinblad, viininlehti, ja suvulla hyvin mahdollisesti oli samat alkujuuret Ruotsin ritarihuoneelle otetun suvun Wijnbladhin kanssa, on oletettavaa, että Vinblad on suvun vanhempi nimi ja ehkä alun perin tuli käyttöön jonkun tuntemattoman esi-isän vaakuna-aiheesta.
Valitettavasti ei kovin paljon tiedetä Larsin toiminnasta pappina. Kuten muutkin kirkkoherrat paransi hän omaa talouttaan harrastamalla maanviljelyä myös pappilan ulkopuolella. Pesämunana toimintaan hän oli ehkä saanut perintönä appensa Hindersbyn Paljoen ratsutilan, sillä Andreas Sigfrid tiedetään omistaneen sellaisen jo viimeistään 1623 ja siellä edellinen vanha kirkkoherra vietti eläkepäiviäänkin. Lars osti 1632 Tallbåskis -nimisen tilan Herralassa, laajentaen sen vuonna 1642 ottamalla lähistöltä viljelykseen 20 vuotta autiona ja ilman rakennuksia olleen tilan. Ainakin vielä 1654 hän asetti Tallbåskiksen puolesta ratsusotilaan kruunun käyttöön verovapautta vastaan.
Lars osti 4.7.1644 talon Finnbyssä (nykyisin Tuusulan Lahela, talon nimi Knaapila) joka sekin muutettiin ratsutilaksi. Larsin taloudellinen tilanne näytti paranevan vuosi vuodelta; 1648 hänellä oli palveluksessaan 2 renkiä ja yksi piika, 1662 heitä oli 3 renkiä ja 3 piikaa. Hän näytti myös toimineen panttilainaajana. Talvikäräjillä 1672 syytti Margareta Simonintytär Broo enoansa Pampineusta siitä, ettei tämä ollut palauttanut helminauhaa, jota hän oli pantannut kahta ruistynnyriä vastaan jouduttuan vaikeuksiin äitinsä kuollessa 1659, vaikka takaisinmaksu oli suoritettu. Kirkkoherra tunnusti, että hänen tyttärensä joskus oli tullut käyttäneensä pantattua helminauhaa jumalanpalveluksessa käydessään, mutta se oli myöhemmin tullut varastetuksi. Pampineus tuomittiin maksamaan korvaus.
Pampineuksen aikana tapahtui suuri muutos seurakunnan rajoissa, sillä kylät Tuusula, Pajala, Ruskela, Järvenpää, Tuomaala, Hyökilä sekä Ylä- ja Ala-Kerava erotettiin 1643 Tuusulan kappeliseurakunnaksi. Luultavasti Lars ei pitänyt tästä asiasta - veihän se häneltä tuloja - ja laiminlöi uutta kappeliseurakuntaa sillä seurauksella, että 1654 Tuusulasta tehtiinkin kokonaan oma seurakunta omine kirkkoherroineen.

Vaikka Lars kuoli vasta 4.5.1674 oli hän jo 1657 lahjoittanut Sipoon kirkkoon puusta veistetyn epitaafin, vainajan muistotaulun (nykyään Porvoon museossa). Sen alaosassa on teksti: "Tässä makaa tämän seurakunnan ennen ansioitunut kirkkoherra arvostettu Herra Lars Pampinaeus vaimonsa ja lapsensa kera haudattu ja on lahjoittanut tämän epitaafin kirkolle 1657". Ennen kuolemaansa Lars teki testamentin vaimonsa ja kaikkien lastensa eduksi. Pesä sisälsi irtaimistona hopeapikareita, lusikoita jne., sekä useita pantteja, jota hän piti lainoja vastaan.